Löysihän ne kuukkelit minut, kun jaksoi sohjossa päivän rämpiä. Heti olivat paikalla, kun vuolin kiehisiä. Metsoherran kulmauksen kautta, mutta ei näkynyt. Pimeää, harmaata ja märkää. Ei ollut lumi enää pehmeää pumpulia. Seuraavaksi tulee kova ratinakeli, kun pakkaset tulevat. Kaksin olivat liikkeellä. Puuttui se pyrstösulkansa menettänyt...tai sitten ei. Merkkasin toisen noista viimeksi pyrstöttömäksi, ilmeisesti väärin. No, aika näyttää. Neljä on ollut parhaimmillaan. Makkara kelpasi. Puuhailin heitin kanssa iltapäivän valon ajan. Seurailivat vielä jonkin aikaa, saattelivat kulkijan. |