 |
Hyvät roolit Matthew McConaugheylta ja Jared Letolta. McConaughey palkittiin parhaan miespääosan Oscarilla, Golden Globella ja SAG-palkinnolla roolistaan elokuvassa.
Ron Woodroof on poikkeuksellinen tosielämän sankari. Osin hänen toimintansa ansiosta aidslääkityksen kehitys nytkähti uuteen suuntaan. Woodroof kamppaili ympäristönsä, yhteisönsä, ennakkoluuloja ja sairauden pahenevia oireita sekä myös järjestelmää ja lääketeollista mafiaa vastaan.
Woodroof ryhtyy roudaamaan ympäri maailmaa ensin itselleen ja sitten muille epävirallisia lääkkeitä, jotka helpottavat oloa ja oireita. Samaan aikaan virallisen lääketieteen piirissä tehdään tieteellistä testausta. Lääketeollisuuden bisnesedut ja politiikan siunaama byrokratia menevät ihmisten edelle.
On 1980-luvun alku, aids oli tuolloin kuolemantuomio, " homorutto " ja Jumalan rangaistus syntisille monien mielestä.
Dallas Byers Club ( Jean-Marc Vallée, 2014 ) 4/5
Vanhan toistoa, Scorsesen Mafiaveljien maanisuus ja hektisyys puuttuvat, samoin Casinon ( 1995 ) kiihko ja raivokkuus.
Vanhojen kankeasti liikkuvien vahanaamojen näyttely ja välillä epäilin henkilöitä jopa digitaaliseksi muokatuiksi. Mitä pitemmälle The Irishmania katsoi, sitä ahdistavammaksi kuviot kuitenkin muuttuivat.
The Irishman kertoo todelliseen henkilöön perustuvan tarinan amerikkalaisen mafian ”seinämaalarista” eli ammattitappaja Frank Sheeranista (1920–2003). Sheeranilla oli isän puolelta irlantilaiset sukujuuret, joten italialaistaustaisessa mafiayhteisössä hänet tunnettiin ”Irlantilaisena”.
Scorsesen elokuva pohjautuu Charles Brandtin kirjoittamiin Sheeranin muistelmiin I Heard You Paint Houses (2004). Elokuvassa näytetään, kuinka Sheeran tutustuu Bufalino-perheen Russel Bufalinoon ja ryhtyy mafian työrukkaseksi, ja kohoaa alansa ”huipulle”, yhä kovempiin tehtäviin. Lopulta Sheeran päätyy myös ammattiyhdistyspomo Jimmy Hoffan lähipiiriin, jopa tämän ystäväksi.
Al Pacino vetää maneereineen hieman yli Jimmy Hoffan roolin, jonka nimi ei monelle nykyajan elokuvien katsojalle merkitse yhtikäs mitään. Jimmy Hoffa oli kuitenkin yksi Yhdysvaltojen vaikutusvaltaisimmista miehistä.
" Jos he pystyvät tappamaan presidentin, he pystyvät kyllä tappamaan myös ammattiyhdistysjohtajan " . Näin myös kävi. Jimmy Hoffa katosi jäljettömiin. Väitettiin hänellä olleen mafiayhteyksiä. Scorsese tarjoilee yhden tulkinnan tapahtumista.
Mafiaveljien voimakaksikko on mukana: Robert de Niro ( Sheeran ) ja Joe Pesci ( Bufalino ) . On se Amerikan mafiamaailma mallillaan; on konnaa, murhaajaa, mafiamiestä, gangsteria, pitsanmussuttajaa ja ties mitä juoksupoikaa ja yhtä pidetään. Kunniakoodi on melkein samanlainen kuin japanilaisilla samuraisotureilla.
En tiedä, Scorsese pelaa varman päälle, kuten teki jo Departedissa ( 2006 ) , josta mielestäni sai viimein " sääli-Oscarinsa " parhaasta ohjauksensa, ainokaisen. Mikään mestariteos Irishman ei ole; kuvauskin on jotenkin äärimmäisen tylsää, pääpaino on kasvoissa ja periaatteessa
" paskapuheessa ".
Olen kuitenkin 70-luvulta saakka katsonut ja seurannut Scorsesen uraa ja elokuvia, minusta hän ei ole tehnyt mitään merkittävää sitten Casinon ( 1995 ) , mutta kaikesta huolimatta yli kolmetuntisessa elokuvassa kulki mukana tietty perusasia elämästä, kuolemasta, vanhenemisesta, tappamisesta ja murhatuksi tulemisesta.
Nämä miehet eivät koskaan periaatteessa tienneet, milloin nappi tulee otsaan tai niskaan, teitpä niin tai näin. Oikein tai väärin. Mafian kannalta katsottuna.
Scorsesen uusimmasta tulee varmasti riittämään parranpärinää elokuvaharrastajien ja -kriitikkojen piireissä.
The Irishman ( Martin Scorsese, 2019 ) 5/5
Ps. Näyttelijöitä nuorennettiin uusimmalla digitekniikalla. Ei välttämättä kovin onnistuneesti. Joku mainitsi, että homma toimi hyvin etäännyttäjänä, gangsteri muuttuu tappaessaan vähemmän ihmistä muistuttavaksi...juu, mutta tappajakin on ihminen, oli hänellä sitten omatunto tai ei. Frank Sheeran oli itsensä näköinen koko elämänsä ajan. |
