Aamu Kettunen

Aamu Kettunen. Luultavasti aika sympaattinen tyyppi, jos pääsisi tekemään lähempää tuttavuutta. Kettu sai minut miettimään jalkanarupyyntiä. Pidän sitä eläinrääkkäyksenä.

Jalkanaru: Jalkanarun käyttö perustuu kettujen taipumukseen käyttää samaa jälkeä kulkiessaan esimerkiksi haaskalle ja pois sieltä, kun lunta on paljon ja umpihangessa kulkeminen on raskasta. Jalkanarua käytetään kettujen pyyntiin niin, että silmukka asetetaan ketun jäljen ympärille hieman lumen alle piiloon. Jalkanaru kiinnitetään risuun tai jarrukalikkaan, joka hidastaa naruun jääneen ketun kulkua niin, että eläin on mahdollista hiihtää tai juosta kiinni ja lopettaa. Kiinteästi ansaa ei tule kiinnittää, jotta kettu pääsee menemään suojaan eikä hätäänny ja revi itseään.

Kun kettu astuu silmukkaan, laukaisin päästää jousen kiristämään silmukan, jolloin jalkanaru kiristyy niin tiukalle, ettei kettu saa vedettyä käpäläänsä silmukan läpi. Kiristyneen silmukan halkaisijan on lain mukaan oltava vähintään 30 mm, jotta eläimen raaja ei vahingoittuisi. Jalkanaruansa tulee kokea vähintään kerran vuorokaudessa, kuten muutkin elävänä pyytävät ansat. Ansaan jäänyt eläin lopetetaan esimerkiksi haulikolla, pienikaliiperisella kiväärillä tai pistoolilla ampumalla.

Luonto ei näistä tiedä. Ihminen on itse määritellyt ketun vahinkoeläimeksi. Luonnossa ilman ihmistä se ei ole sitä vaan osa luontoa. Se on joskus ollut kaupankäynnin väline. Joskus. Nykyaika ei tarvitse enää ketunnahkoja. Mihin me lappalaiset säästämme havulintukantoja? Röyhkeille etelävaltiolaisille orjanomistajille, jotka halveksivat Pohjoisen ihmisiä ja jotka tulevat tänne riveissä kulkemaan haulikot tanassa ja tappamaan kaiken mikä liikkuu jättäen sen mätänemään tai ottamalla siitä vain parhaat palat.

Ilmeisesti tapaamani kettu oli Henkikettuni, joka tavatessa saa aina minut miettimään " syvällisiä " .