maanantai 8. heinäkuuta 2019

Perinteiset Tulkkiaavan kuvat


Ensimmäinen tauko. Olipa rankkaa pyöräilyä. Jokainen polkaisu piti erikseen tehdä. Ilmeisesti jotain vikaa vaihteissa. Öljyä kenties. Takapuolikin on kuin teinitytöllä, eli pehmuksia ei ole, joten puutui sekin. Onneksi otin shortsit ja sandaalit mukaan. Olisin tukehtunut tullessa maastopuvussa... aamusella oli viileämpää, mutta navakka vastainen.

Veljenkoira Nallen leposijan kautta...



Joku se aina vetää tänne nuoruuden maisemiin; eipä siellä juuri mitään muuta ole kuin muistot. Ja jängän rauhaa. Pyöräilyä tuli noin 73 - 75 km ja kävelyä tuulisen jängän reunamaissa noin 7 km. Joku hilla siellä täällä. 

Tämä se aina pelastaa päivän.

Tulkkivaara muistoissani. 

Kävin tuolla perällä kiertelemässä...


Ei kuivuus vaivaa ja tuskin ehtii edes vaivaamaankaan loppu"kesästä " . Ei hilloja. 

Yksi suosikkikukka. 


Poroilla oli leppoisaa tuulisella ja märän viileällä aavalla.



Itte se on koiranpaskakin mättäällä. Saati hilla.

Perhonen. Olen laiska etsimään näille ihmisten keksimiä nimiä.