 |
| Hilloja etsiessä piti ylittää valtavia heinäjänkiä. Kai entisiä järviä. Toisen päivän kuvia, täältä kairanvaihto, jonka ansiosta löytyi viimein hillapaikka. Jäihän sinne raakoja, mutta sille taas ei voi mitään. Saapahan vanha pariskunta siellä rauhassa hillastaa kypsymisen mukaan. Läsnäolomme taisi olla heille melkoinen yllätys onnettoman tien päässä. Tapasimme heidät eilen illalla. Rouva sentään suostui juttelemaan. Hirvi oli kuollut poroaitaan, lohduton näky, jäänyt ylittäessä kiinni. Ei ollut mieltä ylentävä näky, surullista päinvastoin, mutta minkäs teet. En laita kuvaa esille tekemään kenenkään oloa epämukavaksi. Muutenhan tuolla oli ihan hulppea olla, ei liian kuuma. Isot jängät ovat meikäläisen sielunmaisemaa, tilaa ja avaruutta ja katse niiden ylitse lupailee aina parempaa huomista ja parempaa elämää. Luonto on ja pysyy, kulkee omalla sykkeellään omaa elämäänsä. Sillä ei ole ole mitään velvollisuuksia ihmisiä kohtaan. Ihminen on pelkkä ohikulkija ja sivustakatsoja, mutta hänen jättämänsä jälki luontoon on kohtuuton. |
