Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen, Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme ( Like, 2019 ) Kirja, joka jokaisen suomalaisen tulisi lukea.

Anssi Jokiranta, Pekka Juntti, Anna Ruohonen, Jenni Räinä: Metsä meidän jälkeemme ( Like, 2019 )

Kirja, joka jokaisen suomalaisen tulisi lukea.

Kustantajan esittelyteksti: METSÄ MEIDÄN JÄLKEEMME

Metsäkirja uudelle sukupolvelle

Suomalainen metsä elää kohtalonhetkiään. Metsistämme valtaosa on talousmetsää, joissa hakkuut ovat ennätysmäisen suuria. Miten tähän on tultu? Mitä voitaisiin tehdä, jotta metsäluonto säilyisi seuraaville sukupolville? Journalistisella otteella kirjoitettu teos tarttuu ajankohtaiseen aiheeseen. Se ehdottaa vaihtoehtoja ”puupelloille” ja pohtii yhdessä metsänkäyttäjien ja tutkijoiden kanssa, millaista suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa – sellainen metsä, josta hyötyvät niin kansantalous kuin helmipöllökin.

Metsä meidän jälkeemme -kirjan kirjoittajat ovat pohjoissuomalaisia nuorenpolven journalisteja. Nelikossa on tietokirjailijoita, tuoreita metsänomistajia ja eräharrastajia. Jenni Räinä on huomioitu Tieto-Finlandia-ehdokkuudella ja Botnia-kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2018, Pekka Juntti on palkittu Bonnierin suuren journalistipalkinnon Yleisön suosikki -kategoriassa. Upeat kuvat ovat Lapin Kansan valokuvaajan Anssi Jokirannan.

JV: Ei tule sitä päivää Suomen metsäteollisuuden historiassa tapahtumaan, että joku jossain koskaan myöntäisi, että 75 vuotta on asioita tehty metsissämme väärin. Avohakkuut ja ojitukset ovat olleet katastrofi metsäluonnon monipuolisuudelle ja ovat sitä yhä. Pöllökannat vähenet, kun ei ole suojaisia metsiä, missä pesiä. Myyräkanta kiittää istutettavista taimikoista, kun vihollisia ei ole. Vanhat metsät ovat ohuita liuskoja avohakkuiden välissä. Emme ole enää mitään " metsäkansaa " . Moni suomalainen pelkää metsää eikä osaa tehdä siellä mitään, joten häntä ei myöskään kiinnosta, miten metsiämme kohdellaan. 

Esittelytekstiä:

Jenni Räinän, Anssi Jokirannan, Pekka Juntin ja Anna Ruohosen teos Metsä meidän jälkeemme on vavahduttava puheenvuoro Suomen metsien puolesta. Vetävästi kirjoitettu teos ehdottaa vaihtoehtoja ”puupelloille” ja pohtii yhdessä metsänkäyttäjien ja tutkijoiden kanssa, millaista suomalainen metsä voisi olla tulevaisuudessa – sellainen metsä, josta hyötyvät niin kansantalous kuin helmipöllökin.

“Lähdimme selvittämään, miten metsillämme menee. Silmiemme eteen avautui karu kuva suomalaisen metsäluonnon tilasta. Karumpi kuin olimme osanneet arvata”, kommentoivat tekijät esipuheessaan.

Suurin osa suomalaisista ei ole koskaan nähnyt kotiseudullaan luonnontilaista metsää. Sen sijaan nuorta, istutettua talousmetsää on kaikkialla. Raju muutos metsissämme tapahtui muutamassa vuosikymmenessä sotien jälkeen.

Istutusmetsät ovat ekologisesti köyhiä verrattuna oikeaan metsään. Metsätalouden ympäristövaikutukset yltävät kaikkialle. Aiemmin yleiset suolinnut katoavat ojitetuilta soilta ja tutkijat ovat vasta nyt alkaneet ymmärtää, kuinka tuhoisaa metsätalous on vesistöille ja kalakannoille.

Jokainen suomalainen omistaa metsää valtion omistusten kautta, minkä lisäksi myös kunnilla ja seurakunnilla on paljon metsää. Sadoilla tuhansilla suomalaisilla on ikioma metsäpalsta. Nyt metsänomistajien keski-ikä on 62 vuotta. Osaako seuraava sukupolvi huolehtia paremmin vihreästä kullasta?

"Tämä on aika, jolloin on erityisen tärkeää ymmärtää, mitä Suomen metsissä on tehty ja millaisia ne ovat. Nyt on viime hetket miettiä, onko Suomen metsien tehtävä todella palvella vain selluteollisuutta", tekijät toteavat. 

Tekijät ovat pohjoissuomalaisia nuorenpolven journalisteja. Räinä on huomioitu Tieto-Finlandia-ehdokkuudella ja Botnia-kirjallisuuspalkinnolla, Juntti palkittu Bonnierin suuren journalistipalkinnon Yleisön suosikki -sarjassa. Kirjan upeat kuvat ovat Lapin Kansan valokuvaajan Anssi Jokirannan ottamia.