Määin kahvilla ja mööin...

Iltapäiväkaffet. Tässä ketutti hieman aamuinen kiva ylläri; vanha silta hampaistossa irtosi. Ei kestänyt proteesin ees taas kihnutusta. Heilui jo silloin alussa. No, oikealla sivulla on taas kahden hampaan aukko; neljän viidensadan pieti. Ei voi mitään. Neljä viisi päivää on maksimi, että saa olla rauhassa; sitten joku pettää joko itsessä tai kodin tavaroissa. Sama se sille. Etsin samalla hirveä, kun kuljin maastossa. Olihan niistä paljon merkkejä ja olen tässä tulipaikan lähellä yhden läheltä nähnytkin. Määkäisin aina välillä tässä tulilla. Kuukkelimetsässä olivat kuukkelit tulleet Wilhelmille, mutta täällä korvessa on toisin. Sellaista pikkuinahtelua, niin kuin emo olisi ylivuotisen ajanut pois ja se ylivuotinen itkee yksin metsässä...