7 Days In Entebbe ( José Padilha, 2018 )

Kalle Kinnunen ( Helsinki International Film Festival - Rakkautta & Anarkiaa ) :

Kesä-heinäkuun vaihde Entebben lentokentällä Ugandassa 1976 muutti maailmaa. Tapahtumat alkoivat palestiinalaisten ja radikaalivasemmistolaisten kaapatessa Air Francen lentokoneen. Viikon pattitilanteen päätteeksi israelilaiskommandot laskeutuivat kentälle yön pimeydessä, pelastivat yli sata panttivankia ja lensivät pois. Kaapatun koneen vastaanottaneen Ugandan hirmuhallitsijan Idi Aminin alamäki kiihtyi, ja Israelin väkivaltakoneiston pelote kasvoi maailmanlaajuisesti.

Tropa de Elite -elokuvistaan tunnetun José Padilhan 7 Days in Entebbe on tyly poliittinen trilleri, jonka hengenheimolaisia ovat Zero Dark Thirty ja Sicario (R&A 2015). Daniel Brühl ja Rosamund Pike näyttelevät saksalaisterroristeja, joiden kasautuvat itse-epäilykset tekevät järkiratkaisuista entistä epätodennäköisempiä. Eddie Marsan esittää Shimon Peresiä, joka tekee päätöstä mahdottomaksi arvioidun iskun suorittamisesta. Brontis Jodorowsky nähdään ranskalaiskoneen kapteenina.

Padilha raamittaa koko elokuvan modernin tanssiesityksen kehykseen ja rytmeihin: yksi keskushenkilöistä on israelilaissotilas, jonka tyttöystävä on tanssija. Kun liike alkaa, sen koreografia etenee vääjäämättä. Kinetiikan lait ovat hyvän ja pahan tuolla puolen.

JV: Ihan ok operaation toteuttamiseen saakka, mutta sen ohjaaja onnistui jotenkin sössimään omalla persoonallisella tyylillään. Rosamund Piken vuoksi kiinnostuin tästä. Ajankuva oli hyvä, ja mikään ei noista päivistä ole muuttunut - Israel ja Palestiina eivät edelleenkään neuvottele ja miksi Israel neuvottelisi terroristijärjestön kanssa ( Hamas ) .

Vähän oli kuin hyvää dokumenttia olisi katsellut; asia tuli selväksi monelta kantilta, kaikki saivat puheenvuoron,  myös Idi Amin.

Israelin ystävänä sympatiani ovat aina sen puolella. Antisemiiteistä ei pidä.

3/5