Mitä pitemmälle tarina ehtii, sitä käsittämättömämmäksi vyyhti muuttuu, kun hallinto ei voi myöntää olevansa väärässä mutta siirtää tähtäimen aina uuteen uhkaan, todelliseen tai kuviteltuun. CIA, FBI, tulli ja rajavartiolaitos kompastelevat toisiinsa, kun ällikällä lyöty Seal marssii kohti vallan ydintä.
Virkistävää nähdä sankarin rooleissa yleensä vipeltävä Tom Cruise viheliäisen ja lipevän omaneduntavoittelijan ja huumesalakuljettajan roolissa. Häntä kohtaan on vaikea tuntea empatiaa, kun nimet Oliver North, Pablo Escobar ja Ronald Reagan contravehkeilyineen tulevat esille.
Juonikuvio on periaatteessa tuttu vaikkapa Scorsesen Mafiaveljistä; rikollista rahaa tulee sisään ovista ja ikkunoista, sitä on kaikkialla, tuppukylän pankin holvi on sille varattu, sitä on kaivettu maahan ja se kaatuu komerosta sankarin niskaan tämän etsiessä paikkaa uusille rahakätköille.
Tositarina, vaikkakin ehkä tulkinta siitä, on uskomaton tarina amerikkalaisesta ahneudesta, röyhkeydestä ja välistävedosta.
Barry Seal ei ole sankari, periaatteessa hän ei vedättänyt ketään vaan joutui uhkailu- ja kiristyskuvioiden viemäksi antaessaan pirulle pikkusormensa. Tosin mies ei pannut pahakseen dollaritsunamia, jonka alle jäi.
Tom Cruise taas näyttelijänä on Hollywoodin ehdotonta ykkösluokkaa. Poikamainen charmi toimii tässäkin. Mies selvästi nauttii roolistaan.
American Made ( Doug Liman, 2017 ) 4/5