torstai 11. huhtikuuta 2019

Ajatuksia yksinäisyydestä


Tulin ylipuhutuksi oheiseen tilaisuuteen ja tein pienen esitelmän ajatuksista, jotka yksinäisyys herättää minussa. 

Yksinäisyys


Tarkastelen tässä yksinäisyyttä lähinnä omien kokemuksien ja näkökulmieni kautta. Puhun lähinnä sosiaalisesta yksinäisyydestä, en emotionaalisesta.

Meidät luterilaiset opetetaan tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää kaikesta.

Työttömyys on häpeä.
Köyhyys on häpeä.
Yksinäisyys on häpeä.

Työttömälle ts. köyhälle hoetaan näsäviisaasti kyllä töitä tekevälle löytyy.

Masentuneelle otapa itseäsi reippaasti niskasta kiinni tai ei minun aikanani ollut masennusta.

Yksinäiselle - ihmisen ei ole hyvä olla yksin.

Joten meidät on tunnettava syyllisyyttä ja häpeää näistä.

Miksi?

Emme ole syyllisiä mihinkään. Yksinäisyys ei ole vika tai sairaus vaikka kova
paikka se tietysti onkin.

Kaikille on tuttu hokema – ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Ihmisen ei ole hyvä olla
yksin.

Ajatuksen, latteuden, voisi kääntää myös siten, että ihmisen on hyvä olla myös yksin.

Ei välillä. Vaan jatkuvasti.

Moni valitsee yksinäisyyden. Moni kärsii siitä.

Ihminen on siitä outo olento, että usein mikään ei ole hyvä. Mikään ei kelpaa eikä riitä.

Minäkin olen ollut yksin ja olen yhä yksin.

Ihmiselle ei kelpaa olla yksin ilman juttukaveria ja kun juttukaveri on, hänkään ei kelpaa.

Tulee ero.

Ihminen lukee lääkäriksi. Ei hyvä. Olisi pitänyt ryhtyä lentäjäksi.

Ammatinvaihto.

Tunnemme empatiaa lähinnä lähimmäisiämme kohtaan, muutamaa ystävää
ja työkaveria. Loput jäävät piirit ulkopuolelle.

Yksinäisyyttä ei hevin saa pois. Juttukaveria ei saa kaupanhyllyltä.

Mitä vanhempi olet, sen vaikeampi on tutustua uuteen ihmiseen, varsinkin samaa sukupuolta olevaan.

Luottamuksen syntyyn tarvitaan vuosia, vuosikymmeniä.

Lapsuuden kaverit elävät omaa elämäänsä, ovat muuttaneet pois tai kuolleet.

Kontaktia ei synny, jos ei ole vastavuoroisuutta.

On helpompi olla yksin.

Pettymykset ajavat yksinäisyyteen.

Työttömyys, köyhyys. Alkoholi.

Moni korvaa alkoholilla yksinäisyyden. Se on pahin virhe, minkä ihminen voi tehdä.

Alkoholi johtaa vain lopulliseen yksinäisyyteen.

Alkoholismi on häpeä ja se johtaa syrjäytymiseen.

Kiva viinaporukka on vain kupla.

Huomaat sen, kun raitistut.

Viinaporukka hylkää sinut.
  
Yksinäisyys saattaa johtaa myös leimaamiseen. Ihmiset, jotka tietävät paremmin muiden asiat kuin omansa ajattelevat yksinäisestä, että tuokin
on aina yksin, siinä täytyy olla jotain outoa.
  
Yhteiskunta tarjoaa kyllä monenlaista yksinäisille, mutta sinne voi olla vaikea lähteä eikä homma tunnu aidolle eikä oikealle.

Kannattaa kuunnella itseään. Omaa sisäistä ääntään.

Jokainen löytää oman juttunsa.

Kirjoitin vuosikymmenen alussa muutamia eräkirjoja.

Minun oli todistettava itselleni, että pystyn toteuttamaan nuoruuden haaveeni.

Pystyin. Se oli yksinäistä puuhaa. Luultavasti kirjani eivät koskaan olisi syntyneet, jos en olisi kokenut yksinäisyyttä, yksinoloa ja ollut yksin.


Olin koko ajan yksin. Olen nytkin yksin. Tai minun pitäisi olla yksin, mutta joku saa aina minut ylipuhuttua jonnekin, missä yksinäisyyteni on koetuksella.


Huomenna tai lähipäivinä menen luontoon, valokuvaamaan, eräilemään ja ehkä tapaamaan kuukkeliystäviäni. Tosin niillä taitaa olla pesimispuuhat nyt
päällä.

Luonnon parissa en ole yksin. Siitä on tullut yksi kodeistani.

Vahvistun ja voimaudun luonnossa.

Yksinäisyys vaikuttaa silti minuunkin.

Se on kuin hyinen jääkuilu vieressä.

Sielun murha.

Sitä vastaan on kamppailtava. Joka päivä.

Muista ihmisistä ei juurikaan ole paljoa apua. En lähde minnekään kerjäämään seuraa ja ystävyyttä. Ajattelen ylpeästi, että kun kukaan ei pidä minuun yhteyttä, miksi minä pitäisin.

On vain pärjättävä yksin, tultava toimeen sillä, mitä on.

Jotkut meistä kestävät yksinäisyyttä paremmin, jotkut musertuvat hyvinkin nopeasti, toiset kiduttavan hitaasti.

Yksinäisyys poistuu vain aidolla ihmissuhteella.

Jos sen poistamisesta tehdään voittoa tuottava yritys ja tai vapaaehtoinen toimi, se ei onnistu. Yksinäisyyden poisto ei ole ajanvarausta ja määräaikaisia, sovittuja käyntejä.

Älä myy itseäsi huonoon seuraan.

Yksinäisyys on luonnekysymys myös.

Ehkä taiteilijaluonne kestää paremmin yksinäisyyttä.

Mielikuvituksen voimalla.

En tunne häpeää tai syyllisyyttä yksinäisyydestäni.

Se on minun tieni.


Lopulta me kaikki olemme yksin ja eräänä päivänä meitä ei ole.

ooo

Tilaisuudessa piti myös opettaja Tellervo Koho riipaisevan ja koskettavan puheenvuoron ikäihmisten yksinäisyydestä koskien mmm. sotaveteraanien yksinäisyyttä ja viimeisiä hetkiä.