Tulin ylipuhutuksi oheiseen tilaisuuteen ja tein pienen esitelmän ajatuksista, jotka yksinäisyys herättää minussa.
Yksinäisyys
Tarkastelen
tässä yksinäisyyttä lähinnä omien kokemuksien ja näkökulmieni kautta. Puhun
lähinnä sosiaalisesta yksinäisyydestä, en emotionaalisesta.
Meidät
luterilaiset opetetaan tuntemaan syyllisyyttä ja häpeää kaikesta.
Työttömyys
on häpeä.
Köyhyys on
häpeä.
Yksinäisyys
on häpeä.
Työttömälle
ts. köyhälle hoetaan näsäviisaasti kyllä töitä tekevälle löytyy.
Masentuneelle
otapa itseäsi reippaasti niskasta kiinni tai ei minun aikanani ollut
masennusta.
Yksinäiselle
- ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Joten
meidät on tunnettava syyllisyyttä ja häpeää näistä.
Miksi?
Emme ole
syyllisiä mihinkään. Yksinäisyys ei ole vika tai sairaus vaikka kova
paikka se
tietysti onkin.
Kaikille on
tuttu hokema – ihmistä ei ole luotu olemaan yksin. Ihmisen ei ole hyvä olla
yksin.
Ajatuksen,
latteuden, voisi kääntää myös siten, että ihmisen on hyvä olla myös yksin.
Ei välillä.
Vaan jatkuvasti.
Moni
valitsee yksinäisyyden. Moni kärsii siitä.
Ihminen on siitä
outo olento, että usein mikään ei ole hyvä. Mikään ei kelpaa eikä riitä.
Minäkin
olen ollut yksin ja olen yhä yksin.
Ihmiselle
ei kelpaa olla yksin ilman juttukaveria ja kun juttukaveri on, hänkään ei
kelpaa.
Tulee ero.
Ihminen
lukee lääkäriksi. Ei hyvä. Olisi pitänyt ryhtyä lentäjäksi.
Ammatinvaihto.
Tunnemme
empatiaa lähinnä lähimmäisiämme kohtaan, muutamaa ystävää
ja
työkaveria. Loput jäävät piirit ulkopuolelle.
Yksinäisyyttä
ei hevin saa pois. Juttukaveria ei saa kaupanhyllyltä.
Mitä
vanhempi olet, sen vaikeampi on tutustua uuteen ihmiseen, varsinkin samaa
sukupuolta olevaan.
Luottamuksen
syntyyn tarvitaan vuosia, vuosikymmeniä.
Lapsuuden
kaverit elävät omaa elämäänsä, ovat muuttaneet pois tai kuolleet.
Kontaktia
ei synny, jos ei ole vastavuoroisuutta.
On helpompi
olla yksin.
Pettymykset
ajavat yksinäisyyteen.
Työttömyys,
köyhyys. Alkoholi.
Moni korvaa
alkoholilla yksinäisyyden. Se on pahin virhe, minkä ihminen voi tehdä.
Alkoholi
johtaa vain lopulliseen yksinäisyyteen.
Alkoholismi
on häpeä ja se johtaa syrjäytymiseen.
Kiva viinaporukka
on vain kupla.
Huomaat
sen, kun raitistut.
Viinaporukka
hylkää sinut.
Yksinäisyys
saattaa johtaa myös leimaamiseen. Ihmiset, jotka tietävät paremmin muiden asiat
kuin omansa ajattelevat yksinäisestä, että tuokin
on aina
yksin, siinä täytyy olla jotain outoa.
Yhteiskunta
tarjoaa kyllä monenlaista yksinäisille, mutta sinne voi olla vaikea lähteä eikä
homma tunnu aidolle eikä oikealle.
Kannattaa
kuunnella itseään. Omaa sisäistä ääntään.
Jokainen
löytää oman juttunsa.
Kirjoitin
vuosikymmenen alussa muutamia eräkirjoja.
Minun oli
todistettava itselleni, että pystyn toteuttamaan nuoruuden haaveeni.
Pystyin. Se
oli yksinäistä puuhaa. Luultavasti kirjani eivät koskaan olisi syntyneet, jos
en olisi kokenut yksinäisyyttä, yksinoloa ja ollut yksin.
Olin koko
ajan yksin. Olen nytkin yksin. Tai minun pitäisi olla yksin, mutta joku saa
aina minut ylipuhuttua jonnekin, missä yksinäisyyteni on koetuksella.
Huomenna
tai lähipäivinä menen luontoon, valokuvaamaan, eräilemään ja ehkä tapaamaan
kuukkeliystäviäni. Tosin niillä taitaa olla pesimispuuhat nyt
päällä.
Luonnon
parissa en ole yksin. Siitä on tullut yksi kodeistani.
Vahvistun
ja voimaudun luonnossa.
Yksinäisyys
vaikuttaa silti minuunkin.
Se on kuin
hyinen jääkuilu vieressä.
Sielun
murha.
Sitä
vastaan on kamppailtava. Joka päivä.
Muista ihmisistä
ei juurikaan ole paljoa apua. En lähde minnekään kerjäämään seuraa ja ystävyyttä.
Ajattelen ylpeästi, että kun kukaan ei pidä minuun yhteyttä, miksi minä
pitäisin.
On vain
pärjättävä yksin, tultava toimeen sillä, mitä on.
Jotkut
meistä kestävät yksinäisyyttä paremmin, jotkut musertuvat hyvinkin nopeasti,
toiset kiduttavan hitaasti.
Yksinäisyys
poistuu vain aidolla ihmissuhteella.
Jos sen
poistamisesta tehdään voittoa tuottava yritys ja tai vapaaehtoinen toimi, se
ei onnistu. Yksinäisyyden poisto ei ole ajanvarausta ja määräaikaisia, sovittuja
käyntejä.
Älä myy
itseäsi huonoon seuraan.
Yksinäisyys
on luonnekysymys myös.
Ehkä
taiteilijaluonne kestää paremmin yksinäisyyttä.
Mielikuvituksen
voimalla.
En tunne
häpeää tai syyllisyyttä yksinäisyydestäni.
Se on minun
tieni.
Lopulta me
kaikki olemme yksin ja eräänä päivänä meitä ei ole.
ooo
Tilaisuudessa piti myös opettaja Tellervo Koho riipaisevan ja koskettavan puheenvuoron ikäihmisten yksinäisyydestä koskien mmm. sotaveteraanien yksinäisyyttä ja viimeisiä hetkiä.