perjantai 22. maaliskuuta 2019

Metsäkeikka

Umpeutunut latu.  

Ei ollut valmiiksi käsikirjoitettu reissu, kuhan hiihtelin, metsiä ja jänkiä ja vanhoja latupohjia umpisella. Kilometrejä tuli 17 - 18, Kurijärvellä kävin keittelemässä kaffit. Raskastahan tuo pakkaa olemaan, kun rinkkaankin tulee heiteltyä yhtä jos toista; vaihtovaatteita, vettä kamelille, kahvinkeittovehkeet, eväät, kirves, lumilapio, Canon, tilpehööriä....Kurijärven laavulle sattui aamusta aurinkoinen ja rauhallinen hetki. Ei moottorikelkkoja. Kelkat menivät reitillä kauempana ja tuskin kukaan niistä hurmahengistä ehti kahvia ajatella. 


Korppien keväisiä leikkejä


Tulojälkeä takaisin. Suhteellisen hyvä kanto. Kerran piti rapata sukset. Tuulinen ja koleahko keli.  

Banzai!

Metsän talvinen kauneus. 

Ystävät löysivät minut metsästä, joten piti niitä hieman ruokkia taas kerran. Ei näihin kyllästy ikinä.


- Me tullaan aina sun luo, kun sulla on sitä Wilhelmiä.