Ennen tissutteluaikoina lähiökyylällä oli aina juhlaa, kun sai pitää tukkimiehenkirjanpitoa Klubi-askin kanteen ikkunassa.
- Nyt haki taas mäyrän...eilen haki sikspakin. Ei ole hakenut viikkoon. Muka raitistelee. Tai perse auki. Tänään haki 24-laatikon. Varmaan tilipäivä. Illalla meni Huppeliin...
- ...tänään ei hakenut...
Nykyisin lähiökyylä narskuttelee hampaitaan ikkunassa, kun kannan mieluummin metsäsuksia kainalossa kuin kaljapakettia.
Eräs mummeli tulee usein vastaan. Tervehtii, jos on sillä päällä. Kun saa 24-laatikon käteensä kaupassa, askel on kepeä kuin Bolsoi-teatterin ballerinalla ja hymy valaisee kasvot. Mummeli leijuu kuin perhonen pyörätiellä kotia kohti. No, mikäpä minä olen mummelin olutlasteja tarkkailemaan, enhän silloin ole lähiökyylää kummempi.
Ja onhan lähiökyylälle ikkunassa kaljankantajia muutenkin tilastoivaksi ihan tarpeeksi ilman minuakin.
Lähiökyylä tarkkailee verhojen takana maailman menoa kuin
presidentti Mauno Koivisto Baltian maiden vapautumista omien verhojensa takaa.
