 |
Olipa välillä saatanallista; lumi oli kuin liimaa ja takertui suksien pohjiin. Viime talvena taisin puoleltatusinalta besserwisseriltä, joilla yleensä on aina vastaus valmiina kaikkiin maailmankaikkeuden ongelmiin, kysellä konstia välttää moinen. Pari ei vaivautunut vastaamaan, yksi tiesi, muttei kertonut, pari neuvoi jotain yleispätevää, ei auttanut...
...ehdin tuossa käydä yhden jäljen perässä.
Aattelin, että jälki vie mukavasti latupohjia kohtia, mutta kulkija oli kierrellyt pahimpia rääseikköä ja ojia ketunlenkin ja jälki tuli tuohon kankaanlaitaan takaisin. Meinasi jo usko mennä..onneksi pääsin tästä ensin tullessa aukaisemalleni liimaladulle ja siitä paremman aamun uralle.
Pääsin hiihtouralle viimein ja kiertelin Isorakan kautta pois. Ei ole ihmisen hommaa tämä, kun alkaa vastustamaan. Loppu tuli mukavasti, kun oli vielä kuntojuomaa mukana.
Käytin aika paljon muiden tekemiä uusia ja vanhoja latuja ja vanhoja pohjia metsässä, mutta liimaa riitti...ei tullut myöskään mitään raappoja, korkkia ja voiteita mukaan...Menihän tuossa kivasti päivä tuhertaessa. Leppoisa keli. Plussan puolella, nuoskakeli, totta kai. Melkoinen pommitus taas käynyt metsässä, kun puut ovat purkaneet lumikuormansa.
|
