Suhtaudun hieman karsaasti muutamiin uusiin kansanedustajaksi pyrkiviin henkilöihin.
" Lievää " innokkuutta on ilmassa ja jokaiseen asiaan pitää ottaa kantaa vrt. Kärnä-syndroomaa. Vastavaikutus voi olla, että henkilö menettää lausunto- ja kannanottoautomaattina uskottavuutensa.
Moni meistä jo tietää, että kansanedustaja ei yksin saa paljoakaan aikaa ja ensimmäiseksi hän yleensä unohtaa vaalipiiriinsä - ja lupauksensa, kun ei pysty kuitenkaan niitä toteuttamaan eikä hänen puolueellaan koskaan ole ollut tarkoituskaan niitä toteuttaa.
Moni uusi kansanedustaja on hautautunut eduskuntaan rutinoituneiden vanhempien poliitikkojen ja puolueensa tahdottomaksi käsinukeksi. Ei sieltä Etelästä koskaan kuulu kansanedustajan ääni vaan puolueen. Tosin ahkera kansanedustaja pystyy kyllä jotain tekemään vaalipiirinsä ja maakuntansa hyväksi. Jos haluaa. Muutama hyvä ajatus ja kärkihanke, jota ajaa kuin antaa lausuntoja kuin automaatista asiasta kuin asiasta.
Kannattaa edes kirjata ne jonnekin ylös, jos joku muistuttaa sitten, että sinä olet puhunut tällaistakin.
Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.
