Ei se polku, eikä polun polku, mutta se polun polun polku.

Surullista. Polkua polun perään, joiden välissä pieniä metsäplänttejä, joita halkovat pikkupolut, jotka eivät näy edes kartassa. Tuolle alueelle on oikeastaan turha mennä etsimään mitään metsän rauhaa. Oikeasta alareunasta laavun kautta itään päin...Oli sen verran pakkasta alkuviikosta, että otin parina päivänä kahluu-urakat. Lunta alkaa olla kiitettävästi.

Ennen tuosta oikean alalaidan laavun yläpuolelta kankaalta, noin 4 - 6 vuotta sitten, lähti säännöllisesti ukkometso ja koppelot istuivat usein kivirakan männyissä. Nyt ei puhettakaan. Jokunen pyy sinnittelee vielä harvoin pöheiköissä ja luultavasti tuo Ounasvaarantien yläpuolella oleva kapea metsäaluekin onnistutaan vielä jotenkin tuhoamaan. Isot havulinnut ovat väistyneet alueelta kilometrejä itään päin. Tuohonhan on tulossa vielä Sky hotellin lisäosa - mökkikylä ts. vakituisia asujaimistoja kai viitisenkymmentä, jotka taas työntävät häiriöaluetta satoja metrejä itään päin.

Mitä tapahtui amerikkalaiselle hävittäjälentäjälle Tyynellämerellä toisessa maailmansodassa. Hän joutui hyppäämään laskuvarjolla koneestaan ja pelastautui autiolle saarelle, jossa ei ollut juuri mitään syötävää. Mies joutui syömään jopa omaa ulostettaan hengenpitimikseen. Aikaa kului ja viimein pelastajat saapuivat.

Sotakirjeenvaihtajat olivat varsin uteliaita siitä, miten mies oli pärjännyt niinkin kauan autiolla karulla saarella ja kauhistuivat, kun kuulivat miehen syöneen myös omaa kakkaansa säilyäkseen hengissä.

- Ei se paska, eikä paskan paska, mutta se paskan paskan paska. Se se vasta hirvittävälle maistui, kertoili lentäjä kokemuksistaan.

….

Tuli tuo korni vitsi mieleen opastetaulun edessä Ounasvaaralla. 

Kakunviipaleita, joiden välissä metsäplänttejä, jotka taas on pilkottu pikku poluilla, jotka eivät näy kartassa.

Ei se polku, eikä polun polku, mutta se polun polun polku.

Polkua polun perään on Ounasvaaran kohtalo.

Tuolle alueelle on aivan turha mennä nauttimaan luonnon rauhasta.