Ei naurata

Pidin jossain arvossa Hesarin tuolloista päätoimittaja Janne Virkkusta siihen asti, kunnes Hesari sensuroi Karin pilapiirroksen lehdestään ja Kari Suomalainen erosi lehden palveluksesta. Omahyväinen Virkkunen nimitti Karia myös rasistiksi eräässä haastattelussa.

Kesäkuussa 1991 Kari jätti paikkansa Helsingin Sanomissa, kun hänen somaliaiheinen piirroksensa jätettiin julkaisematta; piirroksessa poliisi Väkä sanoi kaverilleen Koukulle:

»Minä vain kysyin onko heillä viisumia ja työlupaa - -»

– ja sermin takana oli lauma katketakseen nauravia, kalliisiin muotivaatteisiin pukeutuneita, karrikoidun kärjistävästi kuvattuja mustia miehiä.

Tätä lehden johto piti sopimattomana kannanottona, oikeastaan puolestapuhumisena, väitteisiin että pakolaisasioihin olisi liittynyt tarkoituksellisia väärinkäytöksiä.

Karihan oli oikeassa. Visionäärinä ja ylivertaisena poliittisena pilapiirtäjä näki jo tuolloin tulevaisuuden.

Melkoista kohua ulkomailla nousi eräästä piirroksesta: kaksi kliseistä valkoista hellepuvuissaan oli köytetty totemipaaluun ja ympärillä tanssi joukko mustia ihmissyöjiä ripaskaa luut hiuksissaan. Rumpalin isorummussa luki Mau Mau band. Toinen köytetyistä valkoisista totesi toiselle:

»Olisi hauska tietää mistä he oppivat tuon tanssin!»

Pilapiirtäjän vihje siitä, että mau mau -liike olisi saanut tukea Neuvostoliitolta, oli liiankin selvä.

Toinen Karin laajalti huomiota herättänyt pilapiirros, jonka aiheena oli Ilja Repinin maalaus Volgan lautturit, parodioi Neuvostoliiton pääministeri-puoluejohtaja Nikita Hruštšovia, jonka suuhun on pantu sanat: "Hävetkää, imperialistit!" Piirros oli esillä kansainvälisessä näyttelyssä Lontoossa 1958, mutta Suomessa se julkaistiin vasta kokoelmassa Maxi-Kari vuonna 1985, jolloin Neuvostoliiton johtoon oli tullut Mihail Gorbatšov.

Nykyisenä poliittisesti korrektina aikakautena Kari Suomalaisesta ei voida edes keskustella.

Periaatteessa satiirin, sarkasmin ja ironian ymmärrys on kuollut Suomessa. Samoin huumori. Tilalle on tullut tunkkainen, kollektiivinen valvonta; nauraa pitää yhdessä mauttomuuksille, kansakouluhuumorille ja vessanalusvitseille. Älykkyys on kadonnut huumorista. Siksi suomalainen nykyhuumori ei ole naurattanut enää vuosiin. Eikä naurata.

Kuva ei ole tältä vuodelta, vaan vuodelta 1956, jolloin Kekkonen valittiin presidentiksi.