 |
| Olipas se luminen metsä. Jokainen oksa ja latva oli lumihöttöä kukkuroillaan. Kuukkelikolmikko myllersi lisäksi lumisissa kuusissa ympärilläni ja useampi lumivyöry tuli niskaan ja tulille. Pakkasta oli ja rankkaa. Kahvitulet oli pakko tuhertaa ja paistaa makkarat. Takki jäätyi panssariksi, mutta pitihän ainakin lämpöä paremmin. Saapa nähdä kevään tullen, jos Hilpertti ja Vilpertti tekevät uuden poikueen, miten tämän kolmikon koostumus muuttuu. Hilmerihän on viime kevään poikasia. Tuli tunne, että jotenkin kuukkeleista näkyi kevään odotus tai se oli helpotusta kovista pakkasista selviytymisestä. Tulevat heti kädelle, kun kuulevat ääneni. Ilman sitä ujostellaan. Onneksi oli vanhoja uria jäljellä, umpisella olisi ollut raskasta viikonlopun pikku flunssan jälkeen, mutta ei oikein kestä hermo sisällä oloa. Metsä oli hiljainen kuin kirkko. Ei kuulunut yläkerrasta kantapääjyystöä. Sori vain muut naapurit, vastatykistötutkani toimii, en ryhdy hiirenä omassa kodissani kuuntelemaan kenenkään jumputuksia vaan kuuntelen mieluummin omaa musiikkiani. Kyllä muutto tekisi hyvää. Ihminen jumiutuu liikaa, ympäristön vaihdos saattaisi avartaa maailmaa ja tuoda uusia ajatuksia mieleen aina samojen tilalle. Tosin uudessa paikassakin saattaisi olla uusi jyystäjä. |
