 |
Ruohometsän kansa (engl. Watership Down) on englantilaisen Richard Adamsin kirjoittama fantasiaromaani, jonka päähenkilöinä ovat villikanit. Seikkailu alkaa, kun joukko kaneja pakenee kotiyhdyskunnastaan Sandlefordista juuri ennen kuin kanien asuttama niitty tuhotaan rakennustyömaan tieltä. Joukkion tavoitteena on perustaa uusi yhdyskunta rauhallisemmalle alueelle.
Kirja julkaistiin vuonna 1972.
Kanien yhdyskuntaelämä muistuttaa paljon ihmisyhteisöjä. Esimerkiksi Efrafan kanikylä on sotilasyhteisö, jossa kaneilla on eri sotilasarvoja rivikaniinista vartijaan ja kapteeniin. Efrafaa hallitsee rautaisella otteella kenraali Ratamo. Kanikylät ovat hierarkkisia ja jokaisella kylällä on johtaja eli ylikaniini, joka on yhdyskunnan urhein, viisain ja vahvin kani. Ylikanin tehtävä on ”olla kylänsä El-ahrairah ja suojella kaniinejaan kuolemalta”.
Kaneilla on lisäksi oma kulttuuri mytologioineen ja sankarihahmoineen. Useimmissa yhdyskunnissa on sama uskonto: kanit uskovat auringonjumala Frithiin ja kertovat tarinoita esi-isästään, myyttisestä sankarista ja juonittelijasta El-ahrairahista. Tarinat selittävät muun muassa maailman ja kanikansan syntyä.
Jotta villikanien lajityypillinen käyttäytyminen olisi mahdollisimman todenmukaista, Adams käytti apunaan R. M. Lockleyn teosta The Private Life of the Rabbit (1965). Ruohometsän kansa poikkeaakin monista eläinfantasioista siten, että kanit elävät inhimillisistä piirteistään huolimatta päällisin puolin normaalia kaninelämää, eivätkä esimerkiksi pukeudu vaatteisiin tai asu taloissa.
En ole Ruohometsän kansaa lukenut enkä katsonut aiempia animaatioitakaan.
Nyt olen seurannut minisarjaa Netflixistä parin jakson verran. En totisesti suosittele perheen nuorimmille. Lapsia traumatisoiva tarina, jossa kuolema, uhka ja väkivalta kulkevat koko ajan kaniinien vierellä.
Tietokoneanimaationa toteutettavan neliosaisen sarjan ohjaa Noam Murro (300: Rise of the Empire) ja sen käsikirjoittaa Tom Bidwell (My Mad Fat Diary). Animaatioryhmää johtaa Fantastic Mr. Fox ja Frankenweenie -elokuvien animaatiosta vastannut Pete Dodd. Se saa ensi-iltansa Netflixissä ympäri maailman – lukuunottamatta Iso-Britanniaa, jossa sen esittämisestä vastaa BBC One.
Neliosaisen animaatiosarjan rooleissa esiintyy nimekäs joukko näyttelijöitä, joihin kuuluvat James McAvoy, Nicholas Hoult, John Boyega, Ben Kingsley, Gemma Arterton, Daniel Kaluuya, Olivia Colman, Peter Capaldi, Taron Egerton, Gemma Chan, Tom Wilkinsonja Rosamund Pike.
Joku on moittinut digijälkeä vanhanaikaiseksi. Minulle se kelpaa kyllä ja ehkä tarkoitus onkin ollut kiinnittää huomioita kaniinien persoonallisuuksiin laadukkaiden ääninäyttelijöiden avulla. Ja kyllähän digijälkikin hienoa on; kaniinit ovat persoonallisuuksia, maisemat komeita, painajaiset uhkaavia ja luolastot hyvin kuvattuja.
Murron tulkinnassa Efrafan kaniiniyhdyskunnassa on selkeät Auschwitcz –viitteet. Sinne jopa johtaa rautatie raunioituneiden savupiippujen väliin.
Huumoria ei juurikaan sarjassa ole, pelkkää huolta ja selviytymis- ja henkiinjäämistaistelua. Ehkä lopussa helpottaa.
Kelpo sarja. Hipoo kyllä omien mieltymyksien huippua, tosin en odottanut näin synkeää tarinaa. Eihän mitään uutta ole se, että eläintarinoissa ihminen on uhka ja peto, joka tuhoaa ympäristöään ja uhkaa luonnontasapainoa ja siellä elävien turvallisuutta.
Se on fakta, ärsyttävä fakta. Ihminen on maapallon ja luonnon kannalta katsoen pelkkä syöpälajike, joka levittäytyessään luo kaikkialle mustan syöpäpesäkkeensä ja tuhoaa kaiken elämän ympäriltään. Ihminen myös lisääntyy hillittömästi eikä lajilla tunnu olevan edes varteenotettavaa, tasapainottavaa uhkaa olemassa kuten luonnossa lajeilla on.
|
