 |
Pinnalle jää
vain pöly Beach, Edward L. (
Tammi, 1973 )
Kirjan
esittelytekstiä: Kun laiva kuolee, jää pinnalle rojua, öljyläikkä, valkoisella
ilmakuplamatolla kelluva pöly. Pöly meren pinnalla merkitsee laivan haudan
mutta vain hetkeksi. Rich Richardson tiesi tämän. Sen tiesi ja muisti jos sen
oli nähnyt ja etenkin jos oli joutunut itse aiheuttamaan laivan tuhon.
Richardson oli sukellusveneupseeri, Ankeriaan kapteeni. Takana oli partiomatka,
jolla hän oli joutunut tappamaan Tateo Nakamen, Japanin keisarillisen laivaston
pelätyn kommodorin, ajamaan murskaksi torpedoimansa aluksen
pelastusveneet.
Hän oli katsonut miestä suoraan silmiin tappaessaan hänet ja nuo silmät ahdistivat häntä vieläkin, vaikka hän oli ollut maissa Pearl Harborissa hyvän aikaa. Nyt hän oli Ankeriaallaan matkalla Keltaiselle merelle yhdessä Chicolarin ja Siian kanssa. Näiden kolmen sukellusveneen oli määrä toimia susilaumana, aiheuttaa Japanin laivastolle niin paljon tuhoa kuin se noilla hankalilla ja vaarallisilla vesillä oli mahdollista.
Hän oli matkalla
kylvämään kuolemaa, pölyä meren pinnalle. Pinnalle jää vain pöly on Aja hiljaa, aja
syvällä -romaanin tekijän uusi vahva kirja sukellusvenesodasta, miehistä jotka
tekivät mitä heidän oli pakko.
Pimeys Pekka Jaatinen (
Johnny Kniga, 2018 )
Kirjan esittelytekstiä: Romaani
sukellusvenesodasta ja jäljestä, jonka se ihmiseen jättää. Ollaan jatkosodan
kynnyksellä, kun sukellusvene Vesihiisi saa erittäin salaisen tehtävän.
Veneessä on radio- ja vesikuuntelumatruusi Veijo Leskinen, älykäs ja
matemaattisesti lahjakas nuori mies, ensimmäisessä varsinaisessa
sotatoimessaan, niin rauhan aika kuin vielä onkin. Sitten sota syttyy.
"Sukellusvenemiehet kuulevat lähestyvän, laahaavan äänen. Neuvostosotilaat
pudottavat raivaajasta metalliin ja sähköön reagoivan sukellusveneiden
etsintälaitteen. Kaapelin rapina voimistuu. Paavo sammuttaa virran
kuuntelulaitteesta, sähkömestari varavalaistuksen. Sydämet jyskyttävät ja hiki
helmeilee. Sukellusveneessä vallitsee täysi hiljaisuus ja pimeys." Syvyyspommit
räjähtelevät, heittelevät alusta, pelko kihelmöi eivätkä kaikkien hermot kestä
pimeyden hyytävässä syleilyssä. Vuosikymmeniä myöhemmin Kemissä kaksi nuorta
miestä tapaa Veijo-sedän, sukulaisen ja sotasankarin. Alkoholia kuluu eikä
todellisuus aina erotu kuvitelmista, nykyisyys menneestä. Kahta maailmanaikaa
yhdistää Veijon pistooli, saksalaisvalmisteinen Parabellum. Pimeys on kertomus
siitä, kun sukellusvene ei lähde miehestä, vaikka mies on lähtenyt
sukellusveneestä. Laadukkaista sotakirjoistaan tunnettu Pekka Jaatinen eläytyy
tosipohjaisessa romaanissaan sukellusvenemiehen karuun elämään koskettavasti ja
elävästi. Jaatinen kuvaa myös sotatraumaa, sen syntyä ja seurauksia niin sodan
kokeneille kuin ihmisille heidän ympärillään. "Hei, pistä se pois", Simo
sanoi. "Sovitaan, että me lähetään nyt ja ei oo käytykkään täällä, jooko?
Ei oo koskaan käyty täällä. Ei tunneta sua ollenkaan, tä?" "Turpa
tukkoon joka iikka." Sota ei ole loppu, leikki on. Ja kohta ehkä kaikki.
JV: Pinnalle jää vain
pöly oli nuoruuden suosikkikirjojani. Ahmin sen useasti läpi, klassinen kuvaus
amerikkalaisten sukellusvenesodasta Tyynellämerellä toisessa maailmansodassa.
Pekka Jaatisen Pimeys
oli kiintoisa, mutta jäi minulle hieman vieraaksi. Kustantaja olisi tehnyt palveluksen kirjailijalle
stilisoimalla kirjasta pois liiallisen kiroilun ja alatyyliset vessakuvaukset
ja housuun ulostamiset. On voinut tapahtuakin näin, mutta miehen romahtamisen
voi kuvata paljon psykologisemmin. Jaatisen tulisi myös luoda nahkansa ja kirjoittaa pääteoksensa
– ilman sotatraumoja. Kirjailija alkaa herkästi toistaa itseään ja juuttuu paikoilleen.
Samaan sabluunaan on
helppo kirjoittaa. Pekka Jaatinen on kuitenkin taustatyön ja yksityiskohtien
mestari. Hänen kannattaisi palata lähes dokumentaariseen tyyliinsä vrt. viisiosainen laadukas ja hiottu kirjasarja
Lapin sodasta ja voisi mies periaatteessa kirjoittaa tietoteoksenkin.
Kyllä – sota aiheuttaa traumoja
eikä sotaa joka kirjailijan tarvitse esittää ylevästi ja sankarillisesti.
Sukellusvenesodasta
Pimeys antaa varsin hyvän kuvan. Sukellusvenemiehethän eivät syyllistyneet mihinkään
vaan kävivät sotaa Neuvostoliittoa vastaan, myös omilla ja yhteisillä
miinakentillä saksalaisten kanssa, jotka aiheuttivat valtavia tappioita
venäläisille.
Psykologinen
henkilökuvaus ei myöskään ole Pekka Jaatisen vahvinta aluetta. Hän voisi hioa enemmän
huolellisuudella henkilöiden replikointia ja sananvaihtoa. Päähenkilö ei tarinassa oikein
kasva mittoihinsa, paljon jää räävien kohtauksien alle. Miehen rappiota voi kuvata myös
” hellemminkin ” . Liian paljon jää kertomatta, kun kirjan lukee muutamassa tunnissa läpi.
Pekka Jaatisen Pimeys on kuitenkin vahvasti todellisuuteen perustuva pienoisromaani.
Suomen
sukellusveneet Markku Melkko ( Minerva 2008 )
Kirjan
esittelytekstiä: Suomen sukellusveneet kertoo kaiken suomalaisista sukellusveneistä, niiden
lyhyestä mutta merkittävästä palveluksesta meripuolustuksen kärkenä
1930-luvulta jatkosodan loppuun. Sukellusvenelaivueeseen kuuluivat isot
veneet Vetehinen,
Vesihiisi ja Iku-Turso, pieni koevene Saukko sekä alun
perin saksalaisten rahoittama rannikkosukellusveneVesikko.
Menestyksellisen toiminnan perustana
olivat rohkeat päälliköt, taitava miehistö ja ”sukellusvenehenki”. Ankaran
talven johdosta veneet kykenivät operoimaan talvisodassa vain neljän viikon
ajan. Jatkosodassa sukellusveneet toimivat vihollisen pinta-aluksia ja
sukellusveneitä vastaan. Ne turvasivat myös maalle elintärkeitä
kauppamerenkulun yhteyksiä Ruotsiin ja Saksaan. Jokainen isoista veneistä
onnistui upottamaan vihollisen sukellusveneen. Lisäksi Vesikko torpedoi
neuvostoliittolaisen kuljetusaluksen.Pariisin rauhansopimus kielsi
sukellusveneiden käytön Suomelta. Veneet myytiin Vesikkoa lukuun
ottamatta romuksi Belgiaan. Vene onnistuttiin säilyttämään jälkipolville
museoveneenä Suomenlinnassa.
|
