 |
| Hymyilevä mies ( Juho Kuosmanen, 2016 )
Kun välillä, usein, kotimaiseen elokuvaan menettää uskonsa, ilmestyy elokuvataivaalle uusi helmi. Piti oikein silmiä hieraista, että tässä kotimainen elokuva pyörii, siis kaikki elokuvan tekemisen perusasiat hallinnassa. Aihe on nyrkkeilyelokuva, Olli Mäki ja myös rakkauselokuva, sekä elokuva miehestä, joka haluaa ulos oravanpyörästä. En pidä nyrkkeilystä, mutta nyrkkeilijäkin on ihminen ja voi olla hieno sellainen. Nyrkkeily ei tee ihmisestä pelkkää portsaria ja horjuvaa alkoholistia vaan saattaa jopa olla pelastus uuteen elämään, uuteen ammattiin. Pääpari Jarkko Lahti ja Oona Airola ovat harvinaisen läsnä ja aitoja, heihin kiintyy ja heidän tarinansa alkaa kiinnostamaan. Hymyilevä mies on myös pala Suomen historiaa ja urheiluhistoriaa ja 60-luvun ajan hengen Juho Kuosmanen on työssään tavoittanut täydellisesti.
Loistava elokuva, kerronta sujuu luontevasti, samoin kuvaus ja leikkaus, tarina ei juutu jankkaamiseen ja pysähtyneisiin kohtauksiin, amatöörimäisyys ja kökköys loistavat poissaolollaan. Ohjaaja luottaa elokuvahistorian ja elokuvan tekemisen perusteisiin ja perinteisiin eikä tyrkytä omia näkymyksiään ja ylilyöntejään. Suomalaiset elokuvat tulisi kuitenkin tekstittää suomeksi. En tiedä, mistä johtuu, että moni ilmoittaa, että näyttelijöiden puheesta kotimaisissa elokuvissa ei tahdo saada selvää. Onko syy sitten äänitystekniikassa ja näyttelijöiden koulutuksessa, en tiedä.
Yksi elokuvan parhaita kohtauksia on punnitustilaisuus, jossa Elis Ask ( hyvä Eero Milonoff ) hikeentyy Olli Mäelle ( Jarkko Lahti )
- Mitä helvettiä? Kuusikymmentä kiloa? Oletko sinä pelle?
- En ole pelle, mutta vaaka näyttää kuusikymmentä kiloa.
Yle Areenassa
5/5
|
 |
| Roma ( Alfonso Cuarón, 2018 ) |
ROMA on Oscar-palkitun ohjaajan ja käsikirjoittajan Alfonso Cuarónin (Gravity, Ihmisen pojat, Ja äitiäs kans) tähänastisen uran henkilökohtaisin projekti. Elokuvassa seurataan nuoren kotiapulaisen Cleon (Yalitza Aparicio) elämää keskiluokkaisessa Roman kaupunginosassa Méxicossa. Cuarónin teos on taiteellinen rakkauskirje ja kunnianosoitus hänet kasvattaneille naisille. Hän peilaa omaa lapsuuttaan ja luo eloisan ja tunteellisen kuvauksen perhe-elämän haasteista ja yhteiskunnallisesta hierarkiasta poliittisesti epävakaalla 1970-luvulla. Alkuperäisväestöä edustava Cleo on kaupunkiin muuttanut maalaistyttö, kouluja käymätön nuori nainen, joka on periaatteessa osa perhettä, vaikka kuuluukiin palvelusväkeen. Cuarón näyttää hallitsevat luokkaerot, mutta ei ota niihin juurikaan kantaa. Cleo on elokuvan sielu, välillä näkymätön, mutta aina läsnä. Lohduton synnytyskohtaus saa sydämen itkemään. Cleo olisi ansainnut jotain omaa sen sijaa, että hän antaa ja joutuu antamaan kaiken ja parhaansa perheelle, jossa työskentelee kotiapulaisena ts. piikana.
Mestariohjaus.
5/5
