perjantai 30. marraskuuta 2018

Kaksi elokuvaa

Kaiken teoria on James Marshin vuonna 2014 ohjaama elämäkertaelokuva maailman tunnetuimpiin fyysikoihin kuuluvasta Stephen Hawkingista ja tämän ensimmäisestä vaimosta Jane Hawkingista. Brittielokuva perustuu Janen muistelmiin Travelling to Infinity: My life with Stephen.
Stephen (Eddie Redmayne) ja Jane (Fecility Jones) ovat opiskelijoita Cambridgen yliopistossa 60-luvulla.
Näyttelijäpari teki kyllä loistavat roolit, varsinkin Eddie Redmayne Stephen Hawkingina, joka kuoli tämän vuoden alussa.

Stephen saa vain 21-vuotiaana ( s. 1942 ) kuulla kärsivänsä harvinaisesta motoneuronisairaudesta. Edetessään se tulee lamauttamaan hänen raajansa, rappeuttamaan hänen lihaksensa ja viemään puhekyvyn. Elinaikaa hänellä ennustetaan olevan jäljellä korkeintaan kaksi vuotta. Janen rakkaus ja määrätietoisuus eivät järky vaan pari menee vihille ja perustaa perheen. Tuoreen vaimonsa tukemana Stephen ei suostu alistumaan kohtaloonsa.
En ole koskaan kovin innostunut ollut Hawkingin teorioista enkä jaksa innostua oikein " avaruudellisestakaan " ajattelusta. En usko aikamatkailuun enkä siihen, että ihminen koskaan pääsee mihinkään maapallolta. Pidän mahdollisena elämää muualla avaruudessa ja pidän sitä erittäin älykkäänä, koska ei ole ottanut yhteyttä ihmiskuntaan.


Jumala liikkuu ja koskettaa minua lähinnä luonnossa.
Kaiken teoria ei kuitenkaan synnyttänyt näitä ajatuksia katsojassa, koska Stephen Hawkingin ajatukset ja työ jäivät sivuseikaksi elokuvassa. Mikä periaatteessa oli harmi.
Aihe tarvitsisi " suureellisen " spielbergiläisen tai malickilaisen tulkinnan Stephen Hawkingin työstä ja ajatuksista, yleisesityksen hänen teorioistaan, mutta sehän olisi sitten tylsä, ei Oscar-tärppi.
Ehkä tämä sai Oscareita. Tai sitten ei. En muista.
Kuitenkin välillä riipaisevakin rakkaustarina ja avioliittokuvaus.
Stephen Hawking on kyllä ollut poikkeuksellinen tapaus.
Äärimmäisen älykäs mies, joka ei antanut vakavan taudin nujertaa itseään.


Hän on varmasti saanut kohdata niitä ennakkoluuloja, ylenkatsetta ja tuijottamista kuin kaikki liikuntavammaiset, kehitysvammaiset ( Hawking ei ollut ) ja joukosta erottuvasti sairaat, jotka haluavat vain elää elämäänsä terveiden joukossa.
Albert Einsteiniin verrattavissa oleva mies - Stephen Hawking.

3,5/5


Kulttuurinen piirre, rikollinen vapaudenriisto. Ei tätä elokuvaa pysty oikein hymyssä suin katsomaan. Realistinen Mustang, joka perustuu kiusallisiin faktoihin, kuvittaa aikuiset lähinnä perinteisiin jämähtäneinä, despoottisina sadisteina.
Kaikki menee hyvin, kun tottelet keskitysleirin vartijoita ja annat naittaa itsesi nuorena. Tässä maassa tuskin etenee lapsen ruumiillisen kurituksen kieltävä laki, saati henkisen. Tyttönäyttelijät ovat hyviä ja ihastuttavia, ehkä heitä voisi

olla vähemmän, jotta henkilökuvat muodostuisivat ehjemmiksi. Toisaalta - joukossa on voimaa aikuisten tyranniaa vastaan.

Eräässä Mustang-elokuvan alkukohtauksista sisukas Lale-tyttö (Günes Sensoy) huutaa juoruilevalle naapurille: ”Antavatko paskanväriset vaatteesi sinulle oikeuden tuomita?”. Esiteini-ikäinen Lale on sisarussarjansa nuorimmainen, ja häntä turkkilaisohjaaja Deniz Gamze Ergüven käyttää esikoiselokuvansa todistajana, sen silminä ja korvina. Elokuvan nimi viitannee tyrannimaisen Erol-sedän (Ayberk Pekcan) autoon, mutta myös Pohjois-Amerikan mustangeihin. Villihevosen tavoin Lale, elokuvan kesytön sankari, kieltäytyy alistumasta aikansa eläneiden tapojen vangiksi.
Siskosten kohtalo on niin pitkälle muiden sanelema, että heidän tilanteensa ahdistaa ja saa paikoin liki raivon valtaan. Ainoa tie ulos vankilaksi muodostuneesta kodista näyttää olevan pakkoavioliitto.
Patriarkaatti ei ole vain miesten mielivaltaa vaan kulttuurin painostavaa voimaa. Turkki osaa olla modernikin maa, mutta elämä on erilaista kansainvälisessä Istanbulissa ja köyhällä maaseudulla.
Henkilökohtaiseen vapauteen tottuneelle ihmiselle ahdistavaa katsottaa. Tyttöjen välillä purskahtelevasta ilosta huolimatta.
Elokuvallisesti kuitenkin hieno, lähes huipputyö.
Ranskalais-turkkilaisen naisen, Deniz Gamze Ergüvenin, tässä erikseen mainittakoon, ohjaama feministinen elokuva, jonka mieskin voi hyvän elokuvan ystävänä katsoa.
Mustang ( Deniz Gamze Ergüven, 2016 )
Elokuva-arvostelija Juho Rissaselta vielä: Elokuvassa sisarukset kokevat niin rankkaa kurjuutta, että välillä kärsimysten maksimointi alkaa tuntua jo hieman liialliselta. Silti täytyy muistaa, että samanlainen elämä on todellisuutta lukemattomille naisille eri puolilla Turkkia ja monia muita ääriuskonnollisia maita. Elokuva on erittäin ajankohtainen juuri nyt senkin vuoksi, että EU kaavailee viisumivapauden antamista turkkilaisille. Toivoa sopii, että Turkin ja EU:n lähentyminen auttaisi osaltaan niitä naisia, jotka yhä elävät Turkissa Mustangin kuvaamissa keskiaikaisissa oloissa.