Kulttuurinen piirre, rikollinen vapaudenriisto. Ei tätä elokuvaa pysty oikein hymyssä suin katsomaan. Realistinen Mustang, joka perustuu kiusallisiin faktoihin, kuvittaa aikuiset lähinnä perinteisiin jämähtäneinä, despoottisina sadisteina.
Kaikki menee hyvin, kun tottelet keskitysleirin vartijoita ja annat naittaa itsesi nuorena. Tässä maassa tuskin etenee lapsen ruumiillisen kurituksen kieltävä laki, saati henkisen. Tyttönäyttelijät ovat hyviä ja ihastuttavia, ehkä heitä voisi
olla vähemmän, jotta henkilökuvat muodostuisivat ehjemmiksi. Toisaalta - joukossa on voimaa aikuisten tyranniaa vastaan.
Eräässä Mustang-elokuvan alkukohtauksista sisukas Lale-tyttö (Günes Sensoy) huutaa juoruilevalle naapurille: ”Antavatko paskanväriset vaatteesi sinulle oikeuden tuomita?”. Esiteini-ikäinen Lale on sisarussarjansa nuorimmainen, ja häntä turkkilaisohjaaja Deniz Gamze Ergüven käyttää esikoiselokuvansa todistajana, sen silminä ja korvina. Elokuvan nimi viitannee tyrannimaisen Erol-sedän (Ayberk Pekcan) autoon, mutta myös Pohjois-Amerikan mustangeihin. Villihevosen tavoin Lale, elokuvan kesytön sankari, kieltäytyy alistumasta aikansa eläneiden tapojen vangiksi.
Siskosten kohtalo on niin pitkälle muiden sanelema, että heidän tilanteensa ahdistaa ja saa paikoin liki raivon valtaan. Ainoa tie ulos vankilaksi muodostuneesta kodista näyttää olevan pakkoavioliitto.
Patriarkaatti ei ole vain miesten mielivaltaa vaan kulttuurin painostavaa voimaa. Turkki osaa olla modernikin maa, mutta elämä on erilaista kansainvälisessä Istanbulissa ja köyhällä maaseudulla.
Henkilökohtaiseen vapauteen tottuneelle ihmiselle ahdistavaa katsottaa. Tyttöjen välillä purskahtelevasta ilosta huolimatta.
Elokuvallisesti kuitenkin hieno, lähes huipputyö.
Ranskalais-turkkilaisen naisen, Deniz Gamze Ergüvenin, tässä erikseen mainittakoon, ohjaama feministinen elokuva, jonka mieskin voi hyvän elokuvan ystävänä katsoa.
Mustang ( Deniz Gamze Ergüven, 2016 )
Elokuva-arvostelija Juho Rissaselta vielä: Elokuvassa sisarukset kokevat niin rankkaa kurjuutta, että välillä kärsimysten maksimointi alkaa tuntua jo hieman liialliselta. Silti täytyy muistaa, että samanlainen elämä on todellisuutta lukemattomille naisille eri puolilla Turkkia ja monia muita ääriuskonnollisia maita. Elokuva on erittäin ajankohtainen juuri nyt senkin vuoksi, että EU kaavailee viisumivapauden antamista turkkilaisille. Toivoa sopii, että Turkin ja EU:n lähentyminen auttaisi osaltaan niitä naisia, jotka yhä elävät Turkissa Mustangin kuvaamissa keskiaikaisissa oloissa.

