 |
| Ehdin eilen maanantaina jo huolestua, kun Hilmeri oli taas yksin liikkeellä, että missähän vanhemmat ovat, mutta tovin kuluttua nekin ilmestyivät kuusikosta kohahtaen paikalle ja pian oli säpinää leirissä. Broilerinkoipi katosi hetkessä talvivarastoihin... |
 |
| - Se laittoi teille piiloon niitä roipelinpaloja! |
 |
| - Löyty! |
 |
| Haukan tuima katse. Hilmerihän se siinä. Tuli heti viereen napottamaan, kun saavuin sen alueelle. |
 |
| Iänvanha niityn pohja. Perhoset tykkäsivät kesällä kovasti. Nyt paikka odottelee vain lumipeitettä. |
 |
| Pyyn kanssa hippasilla. On se ovela, kun ryhtyy piilottelemaan... |
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| Minnehän tuo jälki vie? |
Tiistai
 |
Tuumin, että en käy tänään kuukkeleita tapaamassa ja olin aika kaukana, varmasti niiden reviirin äärirajoilla, keskellä rämettä ja pidin korvessa taukoa, kun oksalta viereltä kuului napsahdus, kun siihen ilmestyi kuukkeli keikkumaan.
No, tunnistin melkein heti käytöksestä Hilmeriksi, kun rupesi kerjäämään ja vanhemmat tulivat pian perässä.
Aika yllättävä ja iloinen tapaaminen.
Eipä ihme, että niitä ei joskus näe Kuukkelimetsässä, jos luuraavat täällä kauempana. Wilhelm-riehahan siitä sitten
syntyi......olin varannut mukaan kauraryynejä pikkulinnuille ja tarjosin niitä kuukkeleille. Hyvä etteivät keikkanaurua nauraneet maassa jalat ylöspäin, kun purskuttelivat muroja nokasta ja sieraimista. Sikanautasiivu kelpasi myös.
|
 |
| Itselleni on yhdentekevää, jos joku saa tarpeekseen näistä kuukkelikuvistani. Eihän niitä ole pakko katsoa. Ilo on kokonaan minun puolellani ja onneksi on myös ihmisiä, joilla on luontosuhde ja eläinrakkaus kohdillaan ja jotka tykkäävät katsella luontokuvia. |
 |
Metsoherran kanssa leikimme taas kuurupiiloa. On se kova poika liikkumaan jalan; kulki edellä kallioilla; välillä meni kameran linssit huuruun nousuissa ja välillä väärät asetukset.
Metso ei päästänyt kunnolla suoralle linjalle kuvamaan, lähti sitten ja iltapäivällä tapasin uudelleen.
Lähti maasta, kun nousin rinnettä ja jytisteli vierestä näyttävästi ohi.
|
