Viikko pitää taas kuunnella ( yleisurheilun EM-kisat ) suomalaisten urheilijoiden koottuja selityksiä ja sairaskertomuksia.
Vain finaaliin selvinneet tulisi haastatella.
Eilen karsiutuivat ilmeisesti kaikki ensimmäisen päivän kisaturistit Suomen joukkueesta.
Löysää, punoittavaa hellepullaa villahousuissa. Selityksistä ja sairaskertomuksista voisi rakentaa novellikokoelman, mm. alavireinen kuulantyöntäjä psyykkasi itsensä ulos heti karsinnassa ja selitykset olivat ala-arvoisia.
Tänään pyörtymiskilpailu, miesten kuka kuiskaa koviten -kisa, 50 km:n kävely kisa helvetillisissä olosuhteissa ( + 30, ehkä enemmänkin ) .
Taidan suosiolla jättää kärsimysnäytelmän katsomatta.
Näkee silti hyviä juoksueriä, karsintoja ja finaaleja. Luulen, että näistä tulee Suomen kaikkien aikojen selityksien EM-kisat ilman ainuttakaan mitalia.
Pääasia kuitenkin, että äärimmäisen viisaita urheilumooseksia ja urheilukihoja vilisee kisoissa kuin Vilkkilän kissoja päät yhteen kolisten antamassa utopistisia lausuntoja milloin missäkin.
Kansainväliset arvokisat osoittavat armottomasti ja aukottomasti sen, missä Suomen yleisurheilu menee.
Täällä ei voita paras tarina; kenellä on paras kehyskertomus ja tarinan kaari, kaunein hymy, yltiöpositiivisin satu ja paras laulu - Ihana Kaisa! Päivi! Matti! Jukka! jne... kisoihin pääsemisestä vaan paras tulos.
Täydellistä suomalaista, topeliaanista urheilusatua ja urheilufantasiaa, että kisoihin lähetetään miehiä ja naisia, joilla ei ole kunnon tuloksia eikä edes kunnon kisoja kuluvalta kaudelta takanaan.
Mitä näiltä voi edes odottaa? Kisapullan syöntiä kenties.
Mitä näiltä voi edes odottaa? Kisapullan syöntiä kenties.
