Päättäjämme ovat pelkureita. Ulla Appelsin kirjoittaa asiaa, kuten aina. Linkki juttuun tässä...
Poliittinen pelkuruus ts. kyvyn puuttuminen sanoa rohkeasti, ottaa kantaa, on halveksittavaa käyttäytymistä. Vain oman puolueen etu ja ennen kaikkea oma etu ovat läsnä yhdessä seuraavien vaalien kanssa, kun ollaan hiljaa eikä uskalleta tuomita yleistä tyhmyyttä.
Vihreiden käytöstä ei voi pitää rohkeana vaan tyhmyytenä ja populismina, jolla yritetään napsia poliittisia irtopisteitä turvapaikanhakuprosessin ( joka toimii ) kustannuksella.
Ihme sössöttämiseksi on puhe mennyt, kun laki, yhteiskunnan järjestys ja turvallisuus ovat kysymyksenä.
UA: Pennasta on verrattu tunnettuihin kansalais- ja ihmisoikeusaktivisteihin Rosa Parksiin ja Nelson Mandelaan. Se on hyvin ontuva vertaus – ei vähiten siksi, että Suomi on niin kaukana kuin olla ja voi 50-luvun Alabamasta tai 50-luvun Etelä-Afrikasta. Parks ja Mandela joutuivat toimimaan täysin toisenlaisissa maailmoissa ja heillä keskiössä oli rasistinen ja sortava yhteiskunta, ei oma performanssi.
