 |
| Isorakalta Koskenkylään päin. |
 |
Pikku lenkki ( n 10 km ) Isorakalta Jääskönlammelle päin tiedustelemassa mustikkapaikkoja; pari paikkaa laitoin ylös. Tässä lähipäivinä pitää käydä hakemassa. Eipä ihmeitä, napsin muutaman kuvan Isorakalta Saarenkylään ja Koskenkylään päin. Helteeksihän se keli päivän myötä muuttui.
Muutama hilla oli korvessa. Nyrpistin niille nokkaani. Yli taitavat olla. Olin tauolla ja keltainen takki alkoi vilkkua rääseikössä. Eipä ole näissä maissa juuri vuosien aikana ketään tullut vastaan. Äijä haistoi savun ja meni nenä pystyssä sivuitse, kunnes huomasi minut.
Maailma on pieni. Tuttu mies. Äijä muuttui mieheksi.
Ounasvaaran lukiossa hänen vaimonsa, silloinen tyttöystävänsä oli samalla luokalle kanssani ja he kyyditsivät joskus tyttöystävääni ja minua kartsalla iltaisin.
Aiemmin, joku vuosi sitten, A hieman närkästyi minulle, kun en tuntenut häntä Specsaversin tiskin takaa. Nyt hoksottimet pelasivat paremmin.
No, mikäs siinä, pällistelimme, ihmettelimme ja päivitimme kuulumiset. Ja A:lla oli tietysti hilloja 2 - 3 kiloa ämpärinsä pohjalla, ihan syötäviä. Helteiden aikana hän oli liikkunut Rovaniemen lähimaissa ja kerännyt parisenkymmentä kiloa.
Meikäläisen piti antaa helteille periksi...hillastuksen suhteen.
Kuukkeliystäviäni ei näkynyt. Olisin mielelläni esitellyt ne A:lle.
Ihan kiva joskus ilahtua aidosti jonkun näkemisestä ja siitä,
että hän ilahtui myös minun tapaamisestani korpirääseikössä.
Todennäköisyys tapaamisellemme oli todella pieni.
|
 |
| Ilmeisesti nuori käpytikka keikkuu kävyn kanssa, koska hommassa on havaittavissa nuoruuden intoa ja säpinää enemmän kuin aikuisen harkittua, energiaa säästävää työtä, mutta vielä on lämmin harjoitteluun. |
