 |
| Kuukkeli kuuntelee. |
Jaahas, ystävyys on taas päivitetty.
Viisas lintu, kuukkeli. Ei millään meinannu tulla kädelle, mutta aloin sitten puhumaan: Tulepa nyt vain rohkeasti ottamaan makkaraa. Kyllähän sie minut tunnet. Tule tule...Pää kääntyili, kun kuunteli ja hyppäsi makkaralle. Oma veikkaus,että tunnisti ja muisti äänestä. Kyllähän se mukavalle tuntui, kun luottamus on säilynyt. Ja ystävyys.
Ja mitä vanhemmat näyttävät, sitä poikanen perässä. Yksi oli Hilpertillä ja Vilpertillä mukana. Sinne meni eväsmakkara parempiin suihin ja nyt syöjiäkin on kolme, vaikka kätköihin alkoivat heti kannella. Poikanen hieman ihmetteli, murusteli ja heitteli makkaraa, mutta ymmärsi pian jutun juonen. Mööin alussa hirveä muutaman kerran, kun nämä ryntäsivät paikalle, pitkästä aikaa, kesä on ollut hiljainen, koska poikasia on kasvatettu. Mööintä jäi...Pitää opetella sitä uroshirven matalampaa uhkumista.
Äärimmäisen kirkas valo noissa kuvissa ja aika lämminkin oli.
