 |
Viimein pikkulammella, kuuden seitsemän kilometrin kävely Kurijärveltä.
Riistahavaintoja välillä: metso ja hirvi.
Metso söi mustikoita tiheikössä. Yritin saada kuvaa, mutta ei
onnistunut. Kuurtoili koko ajan lähemmäksi, seisoin hipihiljaa kummulla puiden takana ja yritin kameralla peittää kasvot. En saanut hollille ja älysi viimein minut. Ei rynnännyt lentoon vaan lähti kiirehtimään tiheikön läpi kankaalle ja paineli siellä juosten menemään.
Hirvi oli aukon laidassa syömässä. Pyörähti heti metsään, kun näki minut. Olisi pitänyt tulla tarkkaavaisemmin aukiolle, mutta ei noista koskaan tiedä. Kävelin perässä metsän sisälle ja jäin kuuntelemaan.
Jostain alkoi kuulua ihme kälätystä. Aattelin, että maastopyöräilijöitä, kun olen heitä joskus näissä maissa tavannut. Kälätys läheni. Äijä meni hiljalleen mönkijällä suolla ja kälätti puhelimeen samalla. Kai joitain maanomistajia tai hirvimiehiä katsomassa jälkiä valmiiksi.
Enpä viitsinyt mennä näytille. Hupaisa näky.
|
 |
| Kummitusmainen paikka. Vanhan niittyladon jäännökset tiheässä ojankorvessa. Ympäristö täyttä korpea. |
