 |
| Metso taisi olla torkuilla kuusen alla. Ehkä soidinpaikan tuttuja. Pyrstö koholla ja pää alhaalla tiiraa kulkijaa. Ihan vieressä ja siitä pommilähtö. Peitteisiä kuvia, tuulisella kelillä pääsee lähelle, mutta kuvaamisen kanssa on vähän niin ja näin, kun tilanne tulee nopeasti, mutta ei paskempi aikainen lauantaiaamu ja aamupäivä; riistahavaintoja kaksi metsoa ja hirvi, ilmeisesti ylivuotinen yksin. Tämä pitäisi jotenkin pystyä Ounasvaaralla säilyttämään, mutta tuntuu olevan mahdotonta. Kaupunki ei välitä paskaakaan Ounasvaaran metsäluonnon tilasta eikä moni käyttäjäkään, mm. Isorakan ala- takalenkiltä menee syöksyuria viidenkymmenen sadan metrin välein golfkenttää kohti. Nyt kun ne keksivät vielä pyörän uudestaan, polkujuoksun, mölisevät Jukolan sonnilaumat ryntäilevät pitkin metsiä säikyttäen pesijät, nukkujat ja omassa rauhassa olijat. Minullakin on oma kehitysidea liikkumiseen Ounasvaaralla, Liiku hiljaa yksin, älä puhu, älä juokse, tarkkaile luontoa, istu rauhoittumaan kaatuneelle puulle tai mättäälle, jätä kännykkä kotiin ja unohda vouhottaminen ja suorittaminen. Korjaa roskasi ja mieti samalla, miten saisit Ounasvaaran luonnon säilymään myös tuleville sukupolville. Yksin rauhallisesti liikkuja ei säikytä pahemmin luonnon elävää, tosin se säikkyminenkin on joskus hyvästä, eläin oppii väistämään ihmistä. Usea ajattelee, että joutaa Ounasvaaraa raivaamaan, rakentamaan ja reitittämään, eihän siellä ole eläimiäkään. On niitä siellä, avaa silmäsi ja mene päiväksi Ounasvaaralle tarkkailemaan sen elämää. Tosin Areenan ja urheiluopistoalue on jo muuttunut Tali-Ihantalan taistelumaastoksi 1944. |
