The Counselor ( Ridley Scott, 2013 )

Pidin. Ei ollut tyylitelty eikä tekotaiteellinen niinkuin jostain luin.

Oli kyllä päässyt jotenkin unohtumaan, että Ridley Scott on tällaisenkin elokuvan tehnyt. On kait se jossain muistin sopukoissa viivähtänyt, juliste ainakin.

The Counselor on armoitetun kirjailijan, Pulitzer-palkitun Cormac McCarthyn, 80, ensimmäinen suoraan valkokankaalle käsikirjoittama tarina.

Michael Fassbender esittää nimiroolin asianajajaa, joka on menossa naimisiin elämänsä rakkauden Lauran (Penélope Cruz) kanssa. Sitä ennen asianajaja haluaa rikastua ja ryhtyy bisneksiin hämäräpiireihin kuuluvien asiakkaidensa Reinerin (Javier Bardem) ja Westrayn (Brad Pitt) kanssa. Kolmikko osallistuu valtavan huume-erän salakuljetukseen Meksikosta Yhdysvaltoihin.

Homma menee pahasti reisille ja seurauksena on painajaismaisen synkkä ja nihilistinen kärsimysnäytelmä.

Ridley Scott oli jotain 76 v The Counselorin ohjatessaan. 

Hieman erilaista elokuvaa Scottilta. Ohjaustyö olisi varmasti sopinut myös kuin naula päähän Ridley Scottin edesmenneelle pikkuveljelle Tony Scottille.

" Ridley Scott on sovittanut tarinasta armottoman ja ultraväkivaltaisen moraalinäytelmän, joka muistuttaa kovuudessaan 1970-luvun rikoselokuvia. Mieleen nousee etenkin Sam Peckinpahin raadollinen Tuokaa Alfredo Garcian pää (1974) " . Kertoo meille eräs elokuva-arvostelija. Miksei. Peckinpahin työ on kuitenkin aivan omaa luokkaansa.

Minulle tästä tuli yhtymäkohtia kyyniseen ja järkyttävään Sicarioon, jonka Dennies Villeneuve ohjasi vuonna 2015. Villeneuve vetää ahdistuksen jo lähes niin pitkälle kuin sen elokuvassa voi yleensä vetää. Mestarityö.

Mutta hyvä elokuva Scottilta. Hieman alkoi Cameron Diazin Charlien enkeli -leima painaa elokuvan loppua kohti. Niin hyvä kuin hän olikin. Michael Fassbender tästä elokuvan teki.

The Counselor ( Ridley Scott, 2013 ) 4/5

Ps. " McCarthyn maailmankuvan lohduttomuus näin avoimesti ja syleilevästi sovitettuna tuntuu olevan liikaa monelle katsojalle, jopa ammattilaiselle. Niinpä moni kriitikkokin on ehtinyt närkästyä elokuvasta perinpohjaisesti - aivan kuten Peckinpahin mestariteoksesta aikanaan ". Kertoo meille viisas elokuva-arvostelija. Onni on ollut, että koeyleisö ja republikaani ( tai demokraatti ) studiopomo eivät ole päässeet vesittämään lopputulosta. On se outoa, jos joku pahoittaa elokuvasta mielensä, niin sitä pitää mennä muuttamaan.