perjantai 9. maaliskuuta 2018

Päivä umpisella


Ensimmäinen havainto aamupäivän aikana metsoista. Raavaan metson jälki uran varrella. Laskeutunut äskettäin ja joutui lähtemään heti uudestaan, kun hiihtelin paikalle. Upea lintu.


En tiiä, mikä se saa ihmisen rääkkäämään itseään tässä iässä moisella touhulla. Kylläpä taas tulet teetätti, lumikuopassa ei tahdo ilma kiertää ja pohja notkahti syvemmälle kanervikkoon. Ilma oli " häkäräinen " , aurinko pilvisumun takana ja viikoksi näyttää taas auringottomia kelejä olevan luvassa. Tämä tulipaikka ei ole Ounasvaaralla. Siellä on laavuja, joissa arkipäivinä on aika rauhallista ja voi keitellä kahvit. Samoin Kurijärvellä on hyvä laavu. Yritän olla kelkkakautena käymättä siellä. Hyvältä se kahvi maistui, kun viimein sai kuksan huulille ja makkarankin paistettua. Jokapaikankelkkailu näyttää ajaneen hirvetkin tiehensä alueelta.


Näiden näkymien vuoksi sitä kai luonnossa tarpoo. 

Haukkuuaukealla Ounasvaaralla oli kolme komeaa metsoa samassa puussa päiväsellä. Sain " mahtumaan " kuvaan kaksi. Aukko oli ajettu lumisonnalle moottorikelkalla. Ilmeisesti sama kelkka, joka ajelee umpisajelua golfkentällä. Kelkkailu on karannut täysin käsistä Ounasvaaralla. Minkäänlaista valvontaa ei ole. Eikä resursseja. Poliisihan ei metsiin lähde.

Toivottavasti alueen metsot saavat jonkinlaisen soidinrauhan kevään aikana. Kiva kuitenkin nähdä, että sitkaat sissit odottelevat rauhallisina kevään sosekelejä.  Ja lintuja vielä on. Liikun mielelläni maastoissa, jossa kelkkaa ei tarvitse kohdata eikä varsinkaan kuunnella. Jonkinlainen itsetehostuksen väline monelle.


Toivottavasti kevät ja sosekelit tulevat mahdollisimman nopeasti. Varmasti metsot vetävät jo siipeä hangella soidinmenot mielessään, jos niille se rauha vain suodaan. Vesihana selässä -hommaa tämä umpishiihto on. Erävaatteiden liottamista...


Tuli tuossa mieleen, kun erävehkeet eivät kestä ( Ollin Erä & Kalastus, Kesport Sodankylä, mm. nokialaiset saappaat ja Zoom Forest metsäsukset, joista kärki aukesi kolmannella keikalla ) että papukaijamerkin voi antaa liimanvalmistajille. Jossain on sentään vielä osaamista. Lähes liikuttavaa, kuinka kestäviä liimoja valmistetaan, joilla paskoja erävehkeitä voi korjata.

Nokian tehdasmyymäläkin käynnisti bloginjuttuni saadessaan rutiininomaisen mantransa erinomaisesta palautteesta, takuuajoista, muistipa jopa suositella liimoja ja paikkausmassoja. Minusta jos paska ei kestä käyttöä, se pitäisi automaattisesti korvata uudella kolmen neljän vuoden ajan. Oppisivat tekemään kestäviä vehkeitä. Nokia Footwearilla on vielä harjoittelemista kestävien saumojen teossa saappaisiin...ja nämä uudet saapasmateriaalit...huokaus...