Ounasvaara tulisi rauhoittaa
maastopyöräilyltä. Samoin moottorikelkkailulta. Turhaa ryntäilyä pitkin vaaraa.
Onhan noita metsäautoteitä ja vaaroja ajella kauempanakin. Mitään talvista
rauhaa Ounasvaaralla ei nykyisin ole. Pahimmat ryteikötkin on tampattu tasaisiksi
lumikengillä. Homma on karannut pahasti käsistä. Ounasvaaraa pitäisi jo pystyä
ajattelemaan eräänlaisena kaupunkiluonnonsuojelualueena.
Kevät kun tulee, koirat juoksevat
vapaina lintujen pesimäaikana ja maastopyöräilijät ryntäilevät pitkin syöksyuriaan.
Kaipaan niitä aikoja, jolloin porukka viihtyi ” pururadalla ” ja metsissä
kulkivat harvat ja hiljaiset jalan liikkujat ja umpishiihtäjät. Havulintujakin
näki jo Välirakalta Isorakalle. Nyt ne ovat kadonneet.
Kukaan
ei ole katsonut reittien perään. Ne viipaloivat vaaran pieniksi kolmioiksi,
neliöiksi ja alueiksí, joilla mikään elävä ei enää viihdy eikä saa olla
rauhassa. Ounasvaara on periaatteessa jo kuollut.
Ounasvaaran osalta kysymys on enää hautakummun huolehtimisesta.
Vetäkää, innokkaat reitintekijät ja
raivaajat välillä jo henkeä, ja katsokaa kokonaiskuvaa.
Jep, enhän minäkään
ole kieltämässä ja omimassa Ounasvaaraa keneltäkään. Olisi tärkeää, että tässä
yli-innokkuuden euforiassa myös suojelulliset näkökohdat otettaisiin
Ounasvaaran toimissa huomioon. Rovaniemen kaupungillahan ei ole koskaan ollut,
ei ole, eikä tule olemaan minkäänlaista suojeluohjelmaa Ounasvaaralle. Kaikki
on uhrattavissa. Kysymys onkin siitä, että harvinaiset erämaiset olosuhteet
saataisiin tai olisi saatu säilymään lähellä Rovaniemen kaupunkia. Nythän
niille kuoliniskun antoi mm. golfkenttä, joka tärveli hienon korpialueen ja
Ounasvaaran ” luontopankin ” . Kyllä näistä asioista keskustella pitää pystyä.
Mitä enemmän suojelemme, sitä enemmän meillä on tulijalle jotain näytettävää.
Ei aasialaista tavanomaista turistia kiinnosta Ounasvaaran golfkenttä, harvojen
yksinoikeus, vaikka sitä halpana kaikkien harrastuksena markkinoidaankin, eikä
maastopyöräily Ounasvaaralla. He etsivät luontokokemuksia ja luonnonrauhaa.
Sitä olisi lähellä tarjota, jos Ounasvaaraa ei uhrattaisi kaikelle, mitä
milloinkin kenenkin mieleen juolahtaa.
Juhannuskallio kaipaisi virallisen ja
jykevän näkötornin, josta aukeaisi kunnon näkymät Ounasjoelle ja Kemijoelle,
kaupunkiin sekä Rovaniemeä ympäröivään vaaramaisemaan. Ei se olisi keneltäkään
pois. Belvederen näkötorni alkaa olla aikansa elänyt ja väärässä paikassa.
Vaikka periaatteessa pitkäaikaiseen sairauteen menehtyneen Ounasvaaran muistoa
ja hautakumpua vaalinkin ja yritän suojella, näkötorni olisi paikallaan ja
houkuttelisi varmasti kävijämassaa puoleensa. Reitistöstä kirjoitin jo
mielipiteeni Lapin Kansan nettilehden juttuun.
Mökkikylän tuleva alue puolestaan
tulee siirtämään maaston tärvelyä satoja metrejä itään päin. Ja tietysti
tuhoamaan sen alueen, jolle rakennetaan. Eikös siellä ala tulla jo yksityiset
maat vastaan? Varmasti rahamassilla näistäkin selvitään.
Rovaniemihän tärveli jo Isorakan
alueen kaavoittamalla Linnuntien asuma-alueen vain 600 metrin päähän Isorakan
huipusta. Näin menetettiin merkittävät maisemalliset ja matkailulliset
maisemat. Rauha Isorakalta katosi. Toivottavasti Isorakan alueen lopullista
tuhoa en enää ole todistamassa.
