sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Harmaapäätikka


Harmaapäätikka patsasteli taas eilen aamulla Välirakan laavulla samassa puussa ja ääntelikin hieman. Pikku hiihtelyt, meinasin tukehtua anorakin sisälle. Vähällä oli, etten vetänyt puukolla edestä auki. Kaikkia saatanan pakkopaitoja ne keksii hiihtäjälle. Äärimmäisen epämukava vaate ja epäkäytännöllinen, ei lämmitä, ei hengitä.
Riista- ja lintuhavaintoja; teeri, metso, pyy, pähkinähakki, harmaapäätikka, tipejä ja pari tuttua kuukkelia, jotka kävivät tervehtimässä.

Kyllähän tässä jauhatuksessa toivoisi, että varusteet kestäisivät paremmin. Kulumista ja hajoamista tapahtuu lähes joka reissulla. No, nyt ovat sukset ja kumisaappaat kestäneet, mutta tuhoja on tullut mm. hanskat kuluneet puhki, yhdestä toppatakista meni vetoketju ja varakameran akkukansi rikkoontui, sen korjasin jeesusteipillä.

Kun tästä talvijauhatuksesta selviää, saa ryhtyä jännäämään, kestääkö pyörä. Pikkuhuolia tietenkin, maailmassa on suurempiakin huolia, mutta huolensa kullakin. Vitosen ja kympin elämää elävälle köyhälle kahdenkympin ylimääräinen menokin on jo budjettiin nähden iso juttu.

Säästäähän tosin raittiudella koko ajan rahaa itselleen muuhun käyttöön. Ja luonto ei katso varusteita...