Stalinin keskitysleireistä vaietaan lähes säännöllisesti. Nythän ovat uudet ajat tulleet tilalle. Putinin kiihkokansallismielinen hallitus ja kansa itsekään ei varmasti haluaisi mädän totuuden penkomista esille.
Venäjä kirjoittaa historiaansa uusiksi.
Toivottavasti Suomessa media ja kansalaiset vaalivat oikeaa totuutta ja saavat myös kertoa sen. Toki Suomessa on asiasta paljon kirjallisuutta ja tietoa esillä.
Sofi Oksanen osti Vankileirien saariston, neuvostoliittolaisen kirjailijan Aleksandr Solženitsynin kirjoittaman kolmiosainen teoksen Neuvostoliiton vankileirijärjestelmästä Gulagista, julkaisuoikeudet, ja teos ilmestyi huhtikuussa 2012 hänen kustantamonsa Silberfeldtin kautta huhtikuussa 2012 nimellä Gulag – Vankileirien saaristo.
Sofi Oksastakin on Suomessa moitittu siitä, että hän ei osaa kirjoittaa kuin Neuvostoliiton, Venäjän ja Baltian maiden asiasta.
Eikö hän saisi?
Itse jaksan ihmetellä, miksi Uwe Tellkampin kirjaa Der Turm ( Torni ) ei saa suomennettua. Mikä estää?
Der Turm eli Torni kuvaa DDR:n loppuvuosia porvarismiljööstä käsin. Romaanin tapahtumat sijoittuvat dresdeniläiseen huvilakaupunginosaan, jossa asuu hyvin boheemia ja kultivoitunutta väkeä. Tellkamp valottaa dresdeniläisen älymystön kautta yhteiskunnallista rappeutumisprosessia, joka päättyy lopulta DDR:n kaatumiseen.
Der Turm julkaistiin jo 2008. Hesari sentään sai kirjailjasta aikaiseksi jutun, jossa häntä epäiltiin plagiaatista erään lyhyen kohtauksen merkeissä. Sen jälkeen Suomen kirjallisissa piireissä on vallinnut hiljaisuus Tellkampin kirjaa
kohtaan.
En halua uskoa mihinkään sensuuriin, mutta Suomessa elää yhä vaikutusvaltaisia DDR:n tunnustuskomitean jäseniä, joille DDR edusti sosialistista ihannevaltiota.
- Nyt on toisenlaiset ajat,
- Minkähänlaiset?
- Toisenlaiset.