sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Stalinin vainot ovat tapahtuneet oikeasti.

Ehkä jotkut ajat Suomessa ovat ohi, mutta toiset ajat ovat tulleet tilalle. On harmi, jos tulevat sukupolvet jäävät ( osa nykyisistäkin on jäänyt jo tai jätetty ) epätietoiseksi ja tietämättömiksi Stalinin ajat terrorista ja puhdistuksista, vankileirien saaristosta Siperiassa ja muuallakin.

Yle esittää kiitettävästi ja joskus tulee tunne, että liikaakin dokumentteja natseista ja keskitysleirien kauhuista Saksassa ja sen miehittämillä alueilla. Suomalaiset keskitysleirit muistetaan mainita aina.

Stalinin keskitysleireistä vaietaan lähes säännöllisesti. Nythän ovat uudet ajat tulleet tilalle. Putinin kiihkokansallismielinen hallitus ja kansa itsekään ei varmasti haluaisi mädän totuuden penkomista esille.

Venäjä kirjoittaa historiaansa uusiksi.

Toivottavasti Suomessa media ja kansalaiset vaalivat oikeaa totuutta ja saavat myös kertoa sen. Toki Suomessa on asiasta paljon kirjallisuutta ja tietoa esillä.

Sofi Oksanen osti Vankileirien saariston, neuvostoliittolaisen kirjailijan Aleksandr Solženitsynin kirjoittaman kolmiosainen teoksen Neuvostoliiton vankileirijärjestelmästä Gulagista, julkaisuoikeudet, ja teos ilmestyi huhtikuussa 2012 hänen kustantamonsa Silberfeldtin kautta huhtikuussa 2012 nimellä Gulag – Vankileirien saaristo.

Sofi Oksastakin on Suomessa moitittu siitä, että hän ei osaa kirjoittaa kuin Neuvostoliiton, Venäjän ja Baltian maiden asiasta.

Eikö hän saisi?

Itse jaksan ihmetellä, miksi Uwe Tellkampin kirjaa Der Turm ( Torni ) ei saa suomennettua. Mikä estää?

Der Turm eli Torni kuvaa DDR:n loppuvuosia porvarismiljööstä käsin. Romaanin tapahtumat sijoittuvat dresdeniläiseen huvilakaupunginosaan, jossa asuu hyvin boheemia ja kultivoitunutta väkeä. Tellkamp valottaa dresdeniläisen älymystön kautta yhteiskunnallista rappeutumisprosessia, joka päättyy lopulta DDR:n kaatumiseen.

Der Turm julkaistiin jo 2008. Hesari sentään sai kirjailjasta aikaiseksi jutun, jossa häntä epäiltiin plagiaatista erään lyhyen kohtauksen merkeissä. Sen jälkeen Suomen kirjallisissa piireissä on vallinnut hiljaisuus Tellkampin kirjaa

kohtaan.


En halua uskoa mihinkään sensuuriin, mutta Suomessa elää yhä vaikutusvaltaisia DDR:n tunnustuskomitean jäseniä, joille DDR edusti sosialistista ihannevaltiota.

- Nyt on toisenlaiset ajat, 

- Minkähänlaiset?
- Toisenlaiset.

( Ilari Tapion artikkeli Lapin Kansassa, 10.2.2018  )