Lotta Svärd oli vuosina 1920–1944 toiminut suomalainen naisten vapaaehtoisuuteen pohjautuva maanpuolustustyön tukijärjestö. Järjestö perustettiin tukemaan suojeluskuntia. Sotavuosien 1939–1944 aikana lotat toimivat lukuisissa erityyppisissä maanpuolustusta tukevissa toimissa ja vapauttivat noin 25 000 miestä sotilaallisiin tehtäviin. Järjestö lakkautettiin Moskovan välirauhan ehtojen perusteella Liittoutuneiden valvontakomission vaatimuksesta vuonna 1944. Liittoutuneiden valvontakomissio puolestaan Suomessa oli vain ja ainoastaan Neuvostoliitto ts. Forssa lähti Neuvostoliiton linjoille.
Sodan jälkeen vapaaehtoisen puolustustyön historia politisoitui. Vasemmisto arvosteli lakkautettuja suojeluskuntajärjestöä ja Lotta Svärdiä, leimaten ne fasistisiksi ja epäisänmaallisiksi. Vuosina 1945–1948 Punainen Valpo vainosi opettajina toimivia lottia, vaatien heitä erotettaviksi taantumuksellisuuden vuoksi. Monet lotat polttivat lottapukunsa ja lottatoimintaan liittyvät paperinsa.
Suomessa suhtauduttiin Lotta Svärd -järjestöön kielteisesti vuosikymmeniä, mikä näkyi esimerkiksi kirjallisuudessa, kuten Väinö Linnan vuonna 1954 julkaistussa Tuntematon sotilas -romaanissa ja Paavo Rintalan 1963 julkaistussa Sissiluutnantti-kirjassa, jotka esittivät lotat kielteisessä valossa. Lotta Svärdin jäsenet olivat sitoutuneet puolustamaan kristillis-siveellisiä arvoja, ja lottien esittäminen lottaihanteensa pettäneinä seksuaalisina naisina loukkasi heitä syvästi.
1960–1970-luvuilla vasemmistolaisessa kulttuurielämässä arvosteltiin sotaveteraaneja ja lottia kovin sanoin. Sotaveteraanit nähtiin hyökkääjinä ja lotat fasisteina.lähde? Vuonna 1969 Eino S. Revon johtaman Yleisradion ohjelmaneuvosto hylkäsi Kirsti Penttisen tekemän Lotta Svärdiä myönteisessä hengessä käsittelevän radio-ohjelman.
Ohjelmaneuvoston puheenjohtaja, SKDL:n edustaja Toivo Pohjonen sanoi Lotta-Svärdiä erittäin taantumukselliseksi ja neuvostovastaiseksi järjestöksi ja hän piti ohjelman esittämistä tarpeettomana. Sdp:n edustaja tutkimussihteeri Paavo Lipponen piti Lotta-Svärd järjestöä puolifasistisena järjestönä, mutta oli valmis hyväksymään ohjelman, mikäli se esitettäisiin tarpeeksi kriittisellä tavalla.
Kuvanveistäjä Nina Sailon valmistama Lotta-patsas paljastettiin Lappeenrannassa 7.9.1985, patsaaseen oli kaiverrettu teksti ”Suomen lotille 1939–1944. Aseveljet” ja teksti ”Muista menneitten sukupolvien työ”. Äärivasemmisto hyökkäsi voimakkaasti patsasta vastaan, perustellen patsaan symboloivan 1920–1930-lukujen ”vastenmielisen tunkkaista ilmapiiriä” ja fasistista perintöä, joka nähtiin uhkana Suomen ja Neuvostoliiton välisille rauhanomaisille suhteille, sekä loukkaavan maiden välisen välirauhansopimuksen henkeä. Vastustuksen perusteluna käytettiin myös Lotta Svärdin vastuuta ”valkoisesta terrorista” ja Lotta Svärdin taistelua Venäjää vastaan, Saksan rinnalla. Patsashankkeesta tiedotettiin neuvostoliittolaisille ja asiaan ottivat kantaa Leningradin puoluejohdon edustaja sekä suurlähetystö.
Lottien virallinen maineenpalautus tapahtui syyskuussa 1991, jolloin Finlandia-talossa järjestettiin Lotta-Svärd-järjestön 70-vuotismuistojuhla. Pääministeri Esko Aho puhui tilaisuudessa, tuoden mukanaan valtiovallan tervehdyksen ja kiitoksen lottien tekemästä työstä, todeten Lotta Svärd -järjestön lakkautetun pakon edessä.
Lottien lisäksi rintamalla työskenteli myös Punaisen ristin hoitajia, sotilaskotisisaria ja työvelvollisia naisia. Tutkija Kaija Heikkinen on huomannut, että jopa noin puolet rintamanaisista oli muita kuin lottia. Heikkisen mukaan erityisesti työvelvollisista on usein puhuttu vähättelevään sävyyn ja hän ihmettelee, että lottien ja työvelvollisten naisten välillä oli niin suuri juopa. Työvelvolliset naiset joutuivat jopa törkeän syrjinnän kohteeksi. Hänen mukaansa tämä johtui työvelvollisten vasemmistolaisesta taustasta, kun taas Lotta Svärd oli oikeistolainen järjestö.
Olen asian puolesta - periaatteessa, mutta en ole täysin vakuuttunut siitä, että juuri Rovaniemi on oikea paikka lottapatsaalle. Rovaniemihän ei ollut mikään varsinainen lottakeskus sodan vuosina.
Sen sijaan Rovaniemi oli Saksan 20. Vuoristoarmeijan päämajakaupunki 15.9.1944 saakka, jolloin Neuvostoliiton Valvontakomission vaatimuksien ja uhkailujen painostamana Suomen oli aloitettava sotatoimet Lapista perääntyviä saksalaisia joukkoja vastaan vetätymisen sujuessa siihen saakka sovitusti saksalaisten kanssa ilman taisteluja. Tuloksena kaikesta oli Lapin täydellinen tuho, myös Rovaniemen.
On tärkeää, että rovaniemeläiset saavat oikeaa tietoa historiastaan, kun patsashanketta ajetaan eteenpäin. Vaarana on, että kommunistit ja äärivasemmisto aktivoituvat myös Rovaniemellä. Äärivasemmisto käynnistänee ikuisen mantransa - olivatko lotat natseja? kun kuulee hankkeesta. Mitään riitapesäkkeitä ei kukaan kaipaa Rovaniemellä.
Joillekin historialliset faktat eivät vain kelpaa.
Lottia, suomalaisia naisia, kohdeltiin kuin koiria, silloin kun koiria kohdellaan huonosti, sodan jälkeisinä vuosina. Valtiollinen anteeksipyyntö lotilta olisi paikallaan. SDP:n edustaja tutkimussihteeri Paavo Lipponen piti aikoinaan Lotta-Svärd järjestöä puolifasistisena järjestönä
Mikään vääryys patsas ei olisi.
Mikään vääryys patsas ei olisi.
