torstai 15. helmikuuta 2018

Korkiavaaran kohtalo

Korkiavaarasta vielä. Olen lisännyt/kopioinut jutun loppuun Heikki Luiron ( kesk ) jutun Lapin Kansassa. Sitä on ilmeisesti turha linkittää tänne Lapin Kansan harrastaman maksumuurin vuoksi. 

Korkiavaarasta tänään:


Aika vähättelevä lausunto lyö kättä ympäristöpyöveleiden ja metsänraiskaajien kanssa. Asutuskeskuksien ympärillä pitäisi periaatteessa olla suojavyöhyke, joka tulisi säilyttää luonnontilassa ja suojella ylimääräisiltä toimenpiteitä. Kaavoitus laajenee kaupungin laajentuessa, se taas on väistämätöntä, mutta sekin voidaan ohjata alueille, jos on hyvä asua, mutta luonto säästyy.

Surullinen esimerkki vaaramaiseman tuhoamisesta on Korkalovaara. Korkalovaara olisi upea vapaa-ajanviettopaikka, jos sen laki olisi jätetty rakentamatta. Yleensä muualla Suomessa on rakennettu vaarojen alle ja säästetty vaaramaisemat, mutta Rovaniemellä asia on juuri päinvastoin.



Surullinen on myös Linnuntien asuntoalue, joka puskettiin Ounasvaaran parhaille paikoille ja metsäkankaille ylärinteeseen n. 600 metrin päähän Isorakan ainutlaatuisista maisemista. Näin tärveltiin isorakan maisemalliset ja matkailulliset arvot.

Outoa, että säästäminen on syy siihen, että Rovaniemen lähiluontoa voidaan turmella pala palalta.


Korkiavaarasta ei tietenkään ymmärrä mitään rovaniemeläinen, joka koskaan ei ole siellä käynyt retkeilemässä, nauttimassa hiljaisuudesta ja kuvaamassa upeita näkymiä mm. Kemijokilaaksoon päin.


Itäpuolen tien varressa ennen Tavivaaran risteystä oleva vanha kivikuru on ainutlaatuinen paikka.

Kohtalaisen arvokas kallioalue, heh heh. Kukahan tämänkin määritelmän on keksinyt?

Yksi Rovaniemen luontoystävällisyyden merkillisyyksiä on äkkiä runtattu maakuntakaavan muutos, jossa maakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen merkintä poistettiin Ounasvaaralta. Maakuntahallinnon virkamiesten selitys oli tragikoominen: ”maisemakuva muuttuu, ja siksi maisemalliset arvot ovat varausperusteena kyseenalaisia”.

Rovaniemi ei todellakaan ole mikään lähiluontoaan ja lähiympäristöään kunnioittava ja suojeleva ympäristökaupunki. Talviurheilu- ja matkailukaupunkina sillä tulisi olla selkeä suojeluohjelma luontoaan kohtaan, jolla se voisi ylpeillä kaupunkiin maailmalta virtaaville turistiryhmille.
Raha kuitenkin puhuu Rovaniemellä, ostaa ja tuhoaa luontomme ympärillämme.

Juhani Valli
....................................

Heikki Luiro (kesk.)


Seppo Väinönheimo on huolissaan Rovaniemen vaaroista (UR 3.2.). Minäkin luontoihmisenä usein mietin, että pitääkö ihmisen ryskätä luonnossa.


Rakentamisessa tarvitaan maa-aineksia. Potentiaaliset sora-alueet ovat kortilla. Siirrymme murskatun aineksen käyttöön. Haittana on kallion irrotuksen ja murskauksen korkea kustannus. Hyöty on, että jäljelle jää puolet pienempi kuoppa. Murske on paljon tehokkaampaa maanrakennusaineena kuin sora.

Korkiavaara on lähellä Rovaniemeä, mikä on etu kuljetuskustannuksessa. Alueen lähellä ei ole asutusta eikä loma-asutusta. Ottoalueen ja tien väliin jää leveä metsäinen suojavyöhyke.

Vaara ei sisällä muinaismuistoja eikä suojeltavia luontoarvoja. Poski-hankkeessa (pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittaminen) vaara on arvotettu kohtalaisen arvokkaaksi kallioalueeksi.

Ympäristölautakunta tiedosti myös vaaralla olevan jonkin verran oma-aloitteista virkistyskäyttöä muun muassa hyvien näköalojen takia. Valitettavasti tuo idylli nyt osittain särkyy – niin meillä täällä elossa joskus käy!

Kartoitamme kaikki kuntamme soranotto- ja murskausalueet kokonaiskuvan saamiseksi. Ympäristölautakunta pitää osaltaan huolen, että Rovaniemellä ei tapahdu merkittävää ja laajaa luonnon tuhoamista.




Vahtikoira: Rovaniemen luontohelmi vaarassa



Ps. Kirjoitin jutun siis kommentiksi Luiron jutun perään Lapin  Kansan digilehteen. Lapin Kansa näyttää kuitenkin edustavan  monessa asiassa mieluummin tunkkaista ja vanhakantaista sensuuria kuin uutta ja raikasta sananvapautta ja tasa-arvoista demokratiaa. Valitettavasti. Jonkinlaista vallankäyttöä ja ylimielisyyttäkin lehden " sananvapaudessa " on  nähtävissä.