Tuntematon sotilas ( Aku Louhimies, 2017 )

En ryhdy sen enempää analysoimaan Aku Louhimiehen Tuntematonta ( 2017 ) , mutta ihan huolellisesti tehtyä kotimaista sotaelokuvaa. Vertailulta ei tietenkään voi välttyä, mutta Louhimiehen Tuntematon on eräänlainen elokuvan stilisointi, päivitys nykypäivään ja myös nykyajan katsojalle ja nuorisolle.

Miksi aina soditaan pöheiköissä? Kai Syvärin sota oli enemmän korpisotaa, mutta taisteluympäristön kuvaamiseen voisi käyttää enemmän voimavaroja. Kun sitä sotaa käydään maastossa, luonnossa, ei filmillä.

Varmasti Louhimies on katsonut Terrence Malickin Veteen piirretyn viivan ( 1998 ) , jossa amerikkalaiset käyvät epätoivoista ja voittoisaa Guadalcanalin taistelua 1942 -1943 Tyynellämerellä. Malickin työ on psykologisen ja filosofisen sotaelokuvan aatelia. Eittämätön mestariteos.

Louhimiehen Tuntematon ei ole mestariteos, mutta se on suhteellisen hyvä elokuva.

Rokka oli paras ( Eero Aho ) ja hänen tarinansa. Jussi Vatanen on hyvä Koskela. Aku Hirviniemi on myös yllättävän hyvä Hietasena. Samuli Vauramo hyvä Lammio. Tätä uutta suomalaista näyttelijäkaartia, joiden töitä ei kauheasti ole tullut seurattua, koska he eivät esiinny yleensä hyvissä kotimaisissa elokuvissa - jos sellaisia on, voisi kärkevästi sanoa.

Amatöörimäinen puuhastelu puuttui elokuvasta. Näkee, että ammattiohjaaja on asialla. Tosin hänen sanomansa jää hieman epäselväksi. Sota on tietysti kauheaa ja siinä kuolee ihmisiä, mutta sotaa voi kuvata monella tapaa.

En varsinaisesti kaivannut joitain avainkohtauksia ( Edvin Laine ) eikä siviilijaksot häirinneet. Kyllä Laineen Tuntematon on silti se ainoa oikea, siinä on henki ja sanoma. Sitä voi sanoa jo melkein dokumentiksi sodan vuosista. Sitä tulen katsomaan jatkossakin.

Louhimiehen Tuntematon ei säväyttänyt. Siinä oli joitain hyviä ja hiljaiseksi vetäviä kohtauksia, mutta sitä vaivasi jokin, kuin ohjaaja ei olisi uskaltanut tai olisi ottanut varman päälle.

Mielestäni Timo Koivusalo onnistui paremmin filmatessaan uudet versiot ja tulkinnat Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanista vuosina 2009 ja 2010. Kiitos lähinnä loistavan näyttelijäkaartin.

Ihan ei leikkauskaan natsaa Louhimiehellä. Välillä liian hätäistä. Kohtaukset eivät jää elämään. Lehdosta jää kertomatta paljon, kovennetun seisominen ilmahyökkäyksen aikana, kiinnijääminen muonavarkaudesta ja keskustelu Lammion kanssa. - Mikä röyhkeys! Jää vähän yhdentekeväksi koko Lehdon kuolema. Samoin koko henkilö. Jussi Vatanen ei pärjää Kosti Klemelälle eikä Risto Tuorilalle Koskelana vaikka aika hyvä onkin.

Säveltäjä Lasse Enersen on ottanut lähes samoja sävelteemoja Veteen piirretystä viivasta. On toki Louhimiehen Tuntemattomassa paljon hyvääkin. Miehen paras elokuva. Se on kuitenkin tehty varmalle pohjalle, ohjaajansa tulkinta. Ei huono sellainen. Näkisin mielelläni jo muutakin kotimaista sotaelokuvaa. Kukaan ei uskalla tarttua Lehväslaihon kaukopartiokirjoihin. Nykyään kun sotaelokuva pitää esittää " voi kauhia " - tyyliin. 

Hrutsev ilmoitti aikoinaan, että Neuvostoliitto menetti talvisodassa miljoona miestä. Jatkosodan virallinen luku liikkuu jossain 700 000 - 800 000 miehessä kaatuneina ja haavoittuneina. Kuka Neuvostoliiton ilmoittamia tappiolukuja uskoo? Jos kk-miehetkin tappoivat heitä päivä- ja viikkokaudet Taipaleessa kasvot valkoisina. Eli joku venäläisiä on tappanutkin sodassa. Tehnyt niitä sankaritöitä. 

Jos Louhimiehen Tuntemattomasta on vielä tulossa pitkä tv-sarja, niin elokuva on tavallaan osiensa summa, leikattu versio kokonaisuudesta. Robinin näyttäytymisosa elokuvassa on tehty vain kosiskelemaan nuoria katsomaan elokuva. Toisaalta ihan hyvä asia.

Jotain 3,5/5 ehkä...hyvä elokuva, mutta odotin jotain muuta, ehkä katsomiskokemus syvenee useammalla katsomakerralla. Laineen Tuntematonhan on osa sielunmaisemaani, katsonut sen varmasti kolme neljäkymmentä kertaa ja osa suomalaisuuttani. Louhimiehen elokuvasta puuttui myös vapauttava huumori lähes täysin. 

Ilman huumoria ja sutkautuksia tuskin monet veteraanit olisivat selvinneet selväjärkisinä sodan vuosista.

Hyvää Louhimiehen Tuntemattomassa sotilaassa on se, että se on houkutellut ihmisiä katsomaan sitä, katsojaluvut ovat jo huikaisevat ja kenties tätä kautta ihmiset ja nuoret varsinkin kiinnostuvat vielä ottamaan selvää Suomen historiasta. Jos ihmisellä ei ole tajua ja tietoa historiastaan, hän ei oikein ole kiinni missään, eikä ymmärrä, miksi täällä oikeastaan yhdessä ja yksimielisenä pitäisi hommia tehdä.