 |
| Pikaleiri joskus eilen aamupäivällä. Pikakahvit ja juomaveden sulatusta. Huh huh, viitisen tuntia umpisen vankina. Hiihdin tähän leiriin saakka turhan piippuun ja hikeen itseni, mutta tauon jälkeen kulki taas. Yksi komea metso lähti edestä taimikkorinteestä. Kuvattua ei juuri tullut, enemmän itseä kokeilemassa. Tulihan tuosta sellainen toistakymmentä kilometriä kaiketi Suonukkalammen kautta Kurijärvelle päin. |
 |
| Tappioitakin uusi. Uusi suksi hajosi kolmannella keikalla. Metsäsuksen oletusarvo on, että sen pitäisi kestää käyttöä ja jokaista risua ei tarvisisi varoa. Laitoin kauppiaalle palautetta ja hän ihmetteli itsekin, että eihän sen noin pitänyt mennä. Oli valmis hakemaan suksen " hoitoon " , mutta aattelin, että korjaan itse. Eiköhän tuo Aranditillä ja lujalla korjausteipillä mene. Minkä näille tekee...Laitan tuon itse. Inhoan ajatusta, että uutta suksea pitää alkaa kuljettelemaan edestakaisin ja minä odottelen sitten sitä, vaikka en hiihtäisikään. Jos umpishiihtoinnostus jatkuu, kevään hiihtokelit ovat vasta edessä, niin ehkä ensi talveksi sitten hieman lujemmat vehkeet. |
 |
| Pukeutumiseen pitää kai kiinnittää enemmän huomiota. Raskas erätakki on epämukava ja hiostava yllä umpisella ja rinkka selässä, mutta en viitsi hiihtopuvussa ryömiä metsässä. Erävehkeet ne pitää olla. Juomista ja kuivaa vaatetta pitää olla mukana. Nämä meikäläisen reissut eivät ole mitään Grönlannin halki vaelluksia, mutta ne ovat minulle itselleni yhtä arvokkaita kuin jonkin toisen tekemiset itselleen. |
 |
| Tätä ojaa pitkin se saukkokin joskus käppäilee... |
