 |
Huh, tulipa tuota taas eilen ryynättyä. 12 km, josta ehkä yhdeksän kilometriä umpisella. Menin kuukkelipaikan kautta, mutta eipä ystäviä näkynyt. En alkanut likomärkänä pakkasessa niitä kauaa odottelemaan, aamulla oli viitisentoista astetta pakkasta, ja hiihtelin umpisella Jääskönlammen ylämaihin, josta koukkasin takaisinpäin, Toramojärvellä ei jaksanut enää käydä. Jätin kuitenkin Hilpertille ja Vilpertille evästä paikalle.
Minulla on ollut sellainen käsitys, että lumikenkäpellet kävelee umpisella. Ei, ne etsii vanhoja latu-uria ja alkaa niitä tamppaamaan kulku-uriksi. Toivottavasti tulee lähipäivinä puolitoista metriä lunta, niin vanha jälki peittyy. Pitää alkaa
kulkea kuukkelipaikassa jotain muuta kautta ja jostain tehdä ura paikalle.
Rankkaa oli, yhtään havulintua ei näkynyt. Pari hirvenjälkijotosta.
Ei saa hirvikään enää missään rauhassa lontostella. Aamukuvassa Välirakalta Pöyliövaaraan päin, se rakennus, minkä nimeä en koskaan muista.
Suksitesti korjaus: Suksi näyttää kestäneen reissun rasitukset eikä toisenkaan kärki repsota.
Onhan tässä harrastuksessa omat rasituksensa, mutta kun pääset johonkin hyvään tilanteeseen keskellä lumista ja hiljaista metsää, se korvaa väsymykset ja hikoilut. Kokemus on upea.
Tulia en alkanut värkkäämään ja kuvattuakin harmaata maisemaa tuli vähän.
|
 |
| Kaksi kulkijaa, hirvi ja hiihtäjä omissa oloissaan kuljeskelevat kairassa. |
 |
| Tällaista oli koko päivä, puhdasta valkeutta. Pikkuhiljaa pitää alkaa muistamaan, että aurinkolasit on hyvä ottaa mukaan reppuun. |
