 |
Oi voi, riipaisevan kaunis ja lohduton elokuva - Melanijan tie ( Viestur Kairish, 2016 ) .
Melanijan tien käsikirjoitus perustuu latvialaisen Melanija Vanagan omaelämäkerralliseen romaaniin, joka toimii harvinaisena dokumenttina Stalinin hirmutöistä.
Melanijan tie on äärimmäisen raadollinen kertomus sodan kauhuista.
Melanija (sydänverellä näyttelevä Sabine Timoteo) ja hänen poikansa sekä joukko muita naisia ja lapsia päätyi keskelle taigaa, pieneen kylään pakkotyöhön. Keskeltä Siperiaa ei voinut paeta minnekään. Kuusitoista vuotta Siperiassa syyttömänä Neuvostoliiton keksimä syyte ja rangaistus niskassaan.
Melanijan tie on latvialais-suomalais-tsekkiläisen yhteistuotannon helmi. Se on äärimmilleen viety yhden naisen kärsimystarina. Yli 40 000 latvialaista, liettualaista ja virolaista karkotettiin Siperiaan Stalinin käskystä toisessa maailmansodassa.
Kaunis, lähes runollinen mustavalkoinen kuvaus ja synkkä, taitavasti luotu äänimaailma. Gulagin kauhuja Menanija ei voi enää paeta kuin oman mielensä sisälle. Vankeja kohdellaan kuin orjia. He joutuivat taistelemaan sairauksia, nälkää ja hyytävää pakkasta vastaan.
Melanijan rakkaus ei kuitenkaan sammu koskaan.
5/5
On Areenassa vielä 7 pv. Suosittelen hyvän elokuvan ystäville.
|
 |
| Lisää kuvateksti |
 |
| "Those among us who survived," says Melanija, "did so because we were unbelievably full of the determination and will to live, and faith in our ultimate liberation, as well as because all the disasters arose unexpectedly." From her own and some of her fellow victims' notes and diaries written while the experiences were raw, she portrays an authentic panorama of what ethnic cleansing looked like on the ground during her involuntary Siberian exile (1941-1956). First on an animal collecting station near Tyukhtet when her son Alnis is only nine, and later in the village itself, she and the other women endure homelessness, borderline starvation, extreme cold, humiliation, insult, ill treatment and brutality, and all the while without any knowledge about their husbands' fate, the men having been separated from the women and children already at the first train station where their ordeal began. Add to that, black mud into which one sinks up to the knees, and in Melanija's case, a death's door operation. Miraculously, some survived, and a few, like Alnis, even ultimately regained a respected position in society. Indomitable, iron lady Melanija recorded uncounted biographies of those who did not-members of her extended family, neighbours, friends and acquaintances. She filled one hundred and ten large albums in her calligraphic handwriting, supplemented by photographs, and hand drawn maps and pictures. In Latvia, this documentary became an instant modern classic. In September 2014 it was published in Russian. Kirjan suomennosta odotellessa... |
