Hans Wind - kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari ja hävittäjä-ässä
Hans Wind tuli mukaan toisen maailmansodan ilmataisteluiden melskeeseen jatkosodassa 1941. Aluksi hänen koneensa oli amerikkalainen Brewster-hävittäjä ja sen jälkeen saksalainen Messerschmitt Me-109. Hän oli 21-vuotias aloittaessaan sotilaslentäjänä ja hänestä tuli yksi toisen maailmansodan kuuluisimmista hävittäjälentäjistä. Virallisten tilastojen mukaan pudotusmäärä oli 74 vihollisen konetta eli tässä tapauksessa Neuvostoliiton kalustoa.
Nuorena vänrikkinä Wind astui palvelukseen G. E. Magnussonin LeLv 24 hävittäjälaivueeseen, jossa uudet Brewster-hävittäjät odottivat. Karjalassa hän saavutti BW-367 koneella ensimmäinen ilmavoittonsa. Brewsterillä hän saavutti 39 ilmavoittoa. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana kesällä 1944 Hans Wind ampui kahden viikon aikana alas 27 viholliskonetta. Hän lensi tuolloin Me-109:llä, joka oli yksi sen ajan " Horneteista " .
Windille myönnettiin Mannerheim-risti numero 116 ensimmäisen kerran heinäkuussa 1943 ja toisen kerran kesäkuussa 1944. Ensimmäisen ristin myöntöperusteissa Windiä luonnehdittiin seuraavasti:
”Osoittautunut jatkuvasti erittäin taistelunhaluiseksi hävittäjälentäjäksi. Erinomaiset suoritukset olleet kannustavia esimerkkejä nuoremmalle hävittäjälentäjäsukupolvelle.”
Hans Wind ylennettiin kapteeniksi lokakuussa 1943, joka jäi hänet korkeimmaksi sotilasarvokseen. Windin sota päättyi 1944 vaikeaan haavoittumiseen ilmataistelussa vihollisen Airacobra-hävittäjien kanssa, jotka olivat ensiluokan Amerikan apuja vastustajalle. Me-109 vaurioitui pahoin, mutta tajuttomuuden rajoilla ollut lentäjä sai sen ohjatuksi kuin ihmeen kaupalla Lappeenrantaan. Wind palasi tajuihinsa vasta Mikkelin sairaalassa.
Pasi Jaakkonen kirjoitti aikanaan Ilta-Sanomien Sodan lentäjät -liitteessä, kuinka ruotsalaisen Aftonbladet-lehden kolumnissa talvella 1981 suomalainen toimittaja Yrsa Stenius kirjoitti nähneensä lentäjäsankarin Helsingin Hakaniemessä rappioalkoholistien seurassa. Tieto oli väärä, Wind asui tuolloin Tampereella. Hans Windin tytär muistelee, että kirjoitus loukkasi syvästi hänen isäänsä. Stalinistit ja taistolaiset eivät juuri suurta arvoa sotaveteraaneille antaneet, eivätkä monet vieläkään ja Suomi vapautuikin Neuvostoliiton ja sen myötäjuoksijoiden kuristusotteesta vasta savijalkaisen valtion romahdettua 90-luvun alussa. Kirjoitus oli kommunistien juonia, mutta siinä Stenius meni lankaan, Wind kommentoi IS:lle 1981. Aftonbladetin päätoimittaja pyysi fiksusti Windiltä anteeksi Steniuksen kirjoitusta seuraavana päivänä.
Vuosi oli sentään jo 1981!
Tamperelainen uutisoi 2012: " Hävittäjä-ässän tytär pelkää, että turistejakin keräävä Hasse Windin hauta jää tulevaisuudessa tärviölle. Kalevankankaan siunauskappelin takana kirkkomaalla makaa sotasankari ja hävittäjä-ässä Hans ”Hasse” Wind. Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari on eräs Suomen suurimpia sotasankareita. Kalevankankaan hautausmaakartoissa esitelty hauta kerää jopa turisteja. Hautaa hoitaa hävittäjä-ässän tytär Anja Wind, mutta tulevaisuus pelottaa. Anja Windin isotäti maksoi vuonna 1910 ainaishoidon vanhemmilleen ja itselleen. Seurakunnat on ilmoittanut lopettavansa ikuiseksi kuvitellun ainaishoidon vuoden 2019 lopussa. "
Isänmaan kiitos suomalaiseen tapaan.
Kun Hans Wind kutsuttiin itsenäisyyspäivän vastaanotolle, hän sanoi vuotta ennen kuolemaansa 1994, että kutsu tuli 50 vuotta liian myöhään.
