 |
Olipa meillä kohtaaminen metsovaarin kanssa. Pengoin reppua, kun selän takaa alkoi kuulua melkoista havinaa ja jytinää. Metso meni ilmassa pystyasennossa noin kymmenen metrin päästä ohi, oli tehnyt laskua, kun huomasi minut ja takoi ilmaa siipiensä alle.
Se nousi hieman kauempana puuhun, ei pysynyt siinä oksalla ja vaihtoi tukevammalle oksalle tarkkailemaan tilannetta. No, pällistelimme aikamme toisiamme; sain muutamia lähikuvia, päästi lähelle, mutta Sony tekee nyt parhaansa pilatakseen kuvat.
Tiedä sitten, mitä tekemistä oli välissämme olevalla heikolla lumisateella. Lähetin kaverillekin viestin, josko olisi ollut kuvailemassa lähimaastossa, kun metso tuntui kestävän paikallaan. Kaveri oli kuitenkin jossain...en muista sanaa, mutta siitä toimesta saa rahaa...ryö..yö...jotain sinne päin.
Mutta olipa tapaaminen, harmittaa vähän tämä kameroiden temppuilu. Jätin metson istumaan rauhassa. Olemme tavanneet jo useamman kerran. Ehkä se tottuu minuun ja joku päivä syö marjoja kädestä...tai nokkaisee minut yksisilmäiseksi...
|
