lauantai 11. marraskuuta 2017

Ossi Nyman: Röyhkeys ( Teos, 2017 )

Kova sana rovaniemeläiseltä esikoiskirjailijalta ja saada myös hyvää kritiikkiä teoksestaan.

En kuullut tai huomannut yhdenkään apurahataiteilijan, jotka nokkivat murusia apuraha-automaatin alla, nousevan puolustamaan työtöntä kirjailijaa. Kai se oma suu nappasee parhaiten ja kritiikin esittäminen saattaa pahoittaa joidenkin mielen apuraha-automaattilautakunnissa ja ruokinta saattaa vaarantua.


Kirjoitin itsekin kolme kirjaa työttömänä työnhakijana. Olin silti koko ajan työmarkkinoiden käytettävissä, toinen kirjoittava käsi koko ajan puhelimen yllä, josko pyhittävä soitto tulisi. Tunsin itseni rikolliseksi, tai en tuntenut, vaan minut saatiin tuntemaan ( TE-keskus, Kela ) kun työttömänä pyrin oma-aloitteisesti omalla työllä parantamaan taloudellista asemaani.


Toimeentulotukitoimistossa olin huomaavinani jonkinlaista ymmärrystä toimiani kohtaan, tosin minulle sattuikin harvinaiset hyvät ja pätevät sosiaalityöntekijät aikanaan. Juuri provosoimalla taiteilija saa keskiluokasta ja rahvaasta, heidän sulkeutuneesta puhumattomuudestaan ja kuoliaaksivaikenemisestaan edes jotain nyhdettyä irti.


Rovaniemellä ei tarvitse olla hyvä missään. Riittää kun on röyhkeä öykkäri, palstatilaa, kavereita ja suosiota löytyy heti. Kateus syö menestyjät. Lappilaiset omaavat vain yhden yhdessä tekemisen taidon - yhteen hiileen kusemisen taidon. Perinteisesti.

Taiteilija- ja kirjailijaliitot jättivät  Ossi Nymanin yksin kirjailijayhdistyksistä puhumattakaan Vallitsi hiiskumaton hiljaisuus.


Ossi Nyman: Röyhkeys