| Olin kai eilen kuukkeliterapian tarpeessa tai sitten vain tuli ikävä pikkuystäviä, joten kipaisin aamusta maastoon otsalampun valossa. Ensin oli pitkään hiljaista, mutta sitten kuului tuttu kujerrus selän takaa. Tuskastuivat minuun, kun värkkäsin kameroiden asetuksien kanssa. Innostuivat sitten, kun otin tarjoamisia esille. Pimeä keli oli aika haastava kuvata; Sony kieltäytyi täysin yhteistyöstä; en löytänyt oikeita asetuksia - liian tummia, kohdisti kirkkaana, mutta löi sitten tummaksi. Oheiset otin Nikonin digikameralla. Sopivasti alkoi sataa, kun pääsin kotiin. |
