Hirvien perässä Sodankylän kairassa

Lauantaipäivä pimeästä pimeään Maaselan, Rookkiaavan ja Ylä-Liesijoen tienoilla Sodankylän kairassa hirvien perässä. Velimiehen kanssa liikkeellä. Aika lailla meikäläisen jaksaminen maximissa noin neljäntoista kilometrin kävely suhteellisen raskaassa maastossa, mutta taukoilemalla ja nestetasapainosta huolehtimalla, vaatetusta vähentämällä, olo keveni koko ajan iltaa kohti. Positiivista se, että omasta kunnosta on tullut huolehdittua, niin jaksaa edes jotakin.

Olin " aseeton tarkkailija " . En pidä itseäni enää aktiivisena metsästäjänä. Metsästysvaistotkin ovat hieman kadonneet vaikka valokuvausriessut ovat pitäneet niitäkin kyllä hyvin yllä.

Harmaa oli päivä ja nollan tienoilla keli.

Paikoin hyviä, jäätyneitä jänkiä kävellä. Heinäisimmät paikat pehmeitä. Päivän yleisilme oli harmautta.

Löytyihän se hirvikin päivän aikana. Kyllä sen löytää jalkamieskin ilman koiraa, kun älyää hiljaa liikkua tuulen alapuolella. Olenhan itsekin onnistunut löytämään hirven jalkaisin valokuvausreissuilla, muualtakin kuin pellolta.

Olipa sellainen tilanne, että ei oikein viitsi edes kertoa kuin 
" niille, joita asia koskee " . Paremmalla onnella hirven olisi voinut pudottaa alle sadan metrin päästä niille sijoilleen. Nyt oli vain sitä jälkimmäistä tuuria. Eli se kaikkosi, oli seissyt koko ajan risukon takana pikku taukomme ajan.