Hirviemä ja vasa

Ensimmäinen havainto. Se on vain se vaisto, joka saa kääntämään pään oikeaan aikaan. Olin hetkeä aiemmin juuri mietiskellyt, että ihmisen luontainen tapa liikkua luonnossa on rauhaisa vaeltaminen, huomioiminen ja tarkkailu luonnon ehdoilla. Tyhjä ryntäily ja suorittaminen paikasta toiseen eivät edusta mitään. Saaliseläin aktivoituu heti, jos ihminen hiipii. Kannattaa siis edetä luontevasti, yleensä pyykin keikkuu oksalla lähelläkin, mutta katsopa silmiin, niin lähtee heti. Emä luimisteli sen verran korvia, että luultavasti olisi tehnyt pikku rynnäkön, jos olisin pyrkinyt lähemmäksi. Näkihän se minut koko ajan, mutta ei kaiketi saanut vainua.

...emä ja vasa. Paikka jääköön salaisuudeksi. Pieni oli vasa. Jos emä ammutaan kahden viikon päästä, enpä usko vasan mahdollisuuksiin selvitä talvesta yksin. Emän opit jäävät kesken. Vasasta näkyy hieman emän takaa. Koko vasasuojan purku lähentelee eläinsuojelurikosta. Yritin liikkua mahdollisimman varovasti enkä oikein saanut kunnon kuvakulmaa. Emä tarkkaili koko ajan ja vasa oli vierellä. Eivät kaikonneet ja jätin lopulta heijjät rauhaan...