Normipartio

Kulmunkivaaran rinteestä alas Kursunkijärvelle päin. Järvellä pari joutsenta ruokailemassa. Maisema on auennut, kun vaaran rinnettä on revitty auki.

Annoin " automaatin " maanantai aamulla päättää päivän kohteen, kuten usein teen. Yksi vaihtoehto oli mennä johonkin lähelle kyykkimään mustikkojen perään. Ajauduin kuitenkin pitkälle reissulle suosikkilammelle ihan vaeltelun merkeissä. Ei viitti jatkuvasti suorittaa marjastamista. Leppoisa keli. Kahvinkeittoa ja kuulostelua.

Tämän vuoksi tänne aina haluaa takaisin...

Rimmikkojänkää, ei lopu jängät Suomesta.

Oli taas kertynyt hieman kävelyhaluja koneeseen. Kursunkijärven itäpäästä vaaran yli Kulmunkilammelle kaffille; käppäilin siinä pari tuntia ja otin pikku unosetkin. Rimmikkojängän sivuja Povarilammille, ei Povarilammelle ja siitä pyörälle. Kontrasti rikkirevityn, miehisen metsänraiskauksen ja luonnon kauneuden välillä on välillä järkyttävä. Jos näitä aukkoja edes hoidettaisiin, mutta ajan myötä ne pusikoituvat ja tulevat mahdottomiksi kulkea. Maisemallisia arvojahan metsätalous ei ota huomioon. Ei pidä kuitenkaan olla nirso; maisema avautuu ja mielenkiintoisia niemennokkia näkyy siellä sun täällä. Sain metsään mustikkatilauksenkin, mutta tuumasin, että en ala olemattomien kanssa haaskaamaan aikaa; nyhtömustikkaa, nyhtäkööt kuka haluaa...No, ehkä haen tilaajalle viikolla jostain pyytämänsä. Kolmisenkymmentä kilometriä pyörää ja kävelyä.

Povarilammit, ei Povarilampi