torstai 17. elokuuta 2017

Kerta kiellon päälle hillastusta

Tiedustelua ja korpihillojen etsintää eilen rääseiköissä. Poimin pari kolme litraa jälkiruoaksi. Pääsin yhdeksältä vasta liikkeelle, kun valon aikana lähden jo ennen kuutta aamulla. Pitää olla pitempään nyt. Sataahan tuo taas haluaisi. Iltapäiväkahvit. Ei tämä enää varsinaista hillastusta ole vaan vanhojen paikkojen laajentamistiedustelua. Sinitaivasta tuolla ja harmaata pilveä täällä


Korpiloukossa kahvit, korkean maan yläjänkiä, kuivuneet, ei hilloja. Hyvä päivä oli. Tuli sellainen yli kahdenkymmenen kilometrin taival hyvää kuntoilua. Kanalintuja ei juuri näkynyt. Maanantaina muistaakseni näin pari pyypoikuetta Kulmunkivaaran maisemissa. Kohtahan se alkaa taas luotien ja haulien väistely. Hirvenmetsästys alkaa jo 1.9. Vasasuojaa ei enää ole. Syy on luultavasti se, että vältytään pikkunousuissa olevien möhömahaisten keski- ja ylätason toimitusjohtajien ja muiden kihojen kalliilta oikeudenkäynneiltä, kun tarkkaavaisuus ei ole enää parhaimmillaan ja tulee ammutuksi sellaista, mitä ei saisi ampua. Kohta joku marssittaa Lapin Lipareessa esiin vaikkapa kanadalaisen tutkimuksen siitä, että vasa kyllä pärjää, vaikka siltä ammutaan emä.

Ei se pärjää. Emän opit ovat yhä kesken ja yksin jäävä vasa on tuomittu kuolemaan. Vasasuoja on syyskuussa- kiimatauon jälkeen loppuu. Lokakuun lopussa alkaa orpoja olemaan mettät täynnä.

No, eipä sitä hillastusta minulta kukaan ole kieltänyt. Minulla on muutamia periaatteita elämässä; tässä pari - en ikinä korjaa toisten jälkiä vaikkapa luonnossa enkä muuallakaan ( jokainen hoitakoot omat sotkunsa ) ja en tee mitään ilmaiseksi, olin sitten köyhä tai rikas.