Pyöräilystä hieman, omasta ja toisten.
Heiaheian laskuri näyttää tälle vuodelle pyöräilystä 50 krt / 908 km. En aja itse pyöräilyn kannalta pitempiä päivälenkkejä kuin 40 km. Matkapyöräilijät ovat kokonaan oma heimonsa. Aika paljon viimevuotista jäljessä kylmän alkukesän vuoksi. Varsinainen pyöräilykausi alkoi myöhään. Onhan tässä tosin aikaa vielä vintata tilastoja kiinni.
Varsinaisia pyöräilijöitä ovat mm. Kaisa ja Christoffer Leka, jotka viime vuonna pyöräilivät Pohjois-Amerikan mantereen poikki kesällä 2016.
Matkaa kertyi yhteensä 6 300 kilometriä, ja se kesti melkein tarkalleen
90 päivää – niin kauan suomalainen saa oleskella Yhdysvalloissa ilman
viisumia.
Kaisa Leka on
jälkikäteen laskenut, että se tarkoitti keskimäärin 91 kilometrin
päivätaipaleita ja noin 18 kilometrin tuntivauhtia. Kaisa Lekasta, jos
joku ei satu tietämään: Kaisa polki lapsena ja nuorena ahkerasti
kouluun, mutta jalkojen kivut, jotka johtivat amputaatioon, aiheuttivat
pyöräilyyn tauon 2000-luvun vaihteessa. Heti proteesit saatuaan Kaisa
opetteli uudestaan pyöräilemään, mutta innostui ajamaan pidempiä
lenkkejä vasta vuoden 2005 paikkeilla Christofferin hankittua
ensimmäisen maantiepyöränsä. Kaisa ei halunnut istua kotona
odottelemassa, että Christoffer tulisi takaisin lenkiltä, vaan lähti
sisukaasti mukaan kasvattamaan kuntoa ja lihasvoimaa.
Kaisa Leka on myös armoitettu sarjakuvapiirtäjä.
Jotta pyöräilystä pystyisi nauttimaan, pitäisi olla hyvä pyörä. Sardani
on raskas ja kömpelö, huonokuntoisella pyörällä tulee enemmän vastusta
kuin lääkäri määrää, mutta kyllähän tuo kuntoilusta menee ja muutaman
tunnin rääkistä. Ja toimii se pyörä aina välillä hyvinkin ja ylämäet
ovat ylämäkiä, ei niitä pyörä voi kadottaa pois...
