perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kulmunkivaarassa viikolla

Kursunkijärven itäpää aamuseitsemän maissa.



Jäästä vapautunut pikkulampi tervehti jo sinistä pilkettä silmäkulmassa.

Tuli lappalaisille jo vähän liian hienot kelit. Jänispoikue pomppi epätahtiin kuin ruskeavalkoiset keilat tuossa taaempana. Hupaisa näky. Emo kävi melkein jaloissa pyörähtämässä. Vaan vilahtiko jotain tummaa jängän toisella puolen? Siellä oli jotain!
Hiljaista.


Kuulostelua ja luonnon tarkkailua.  Lammella telkkäpari.  Jänispoikue kiertää leiriä. Valkoinen pylly vilahtaa aina jossain. Seutukengät jäi. Saappaissa hautuisi broilerinkoivetkin kypsäksi pikkuhiljaa. Keitänpä kahvit joutessani.

Vanha tulipaikka viime vuonna hillareissulta. Ei näytä hillojen suhteen rapialta.

Liikuttava pari. Tuossa ne kökötti koko päivän. Naaras hautoi ja uros vahti. Välillä kävivät syömässä lammella. Kovin vain partioketun ulottuvissa pesä.

Päiväsellä kävin tutkimassa sopivaa yöpaikkaa, mutta aikamoinen lämpö tyrmäsi heti ensimmäisenä kesäpäivänä. Ei löytynyt oikein fiilispaikkaa yöksi. Otin yöpymisvehkeet mukaan, jos innostuisin jäämään maastoon yöksi.

Iltakaffit. Nyt olisi klassinen Meukow-ilta kairassa, mutta kun tuli lopetettua juominen. Ei ossaa lähteä pois. Sama asia, valvoa aamuun saakka tai nukkua huonosti. Yöllä voisi näkyä jotain liikettä...Päätin kuitenkin lähteä kotio, kun rankinen ei ollut mukana. En laskenut lämmön ja itikkojen valtaavan niin nopeasti metsää.


Täysin kuollutta eikä vanhat hillapaikatkaan kovin rapeilta näyttäneet. Kuvassa siintää jo Kursunkijärvi. Vielä pyörälle ja polkaisu kotio paapaamaan. Kyllä se hieman luonne muuttuu eräreissuissa lämmön ja itikkojen vuoksi, tosin kukkien, eläimien, värien ja perhosten myötä luulisi kuvattavaa riittävän. Ei ensimmäistäkään haukka- tai pöllöhavaintoa. Käki sentään kukahteli jo.


Kursunkijärven itäpää joskus puolen yön jälkeen.