Satu lampaista ja susista

Satu lampaista ja susista

Susilauma tappoi muutamia lampaita ja popsi ne suihinsa. Taas oli hyvä olla. Vatsa täynnä oli mukava makoilla pälvessä aurinkoisella etelärinteellä.

Lammaslaumassa kävi kova kuhina ja kohina. Lampaat olivat neuvottomia, kun sudet kävivät tuon tuosta verottamassa niiden laumaa. Lampaat syyttivät tietysti omistajaansa kohtalostaan
ja haukkuivat tätä laiskaksi ja taitamattomaksi, kun ei pystynyt takaamaan heidän turvallisuuttaan. Olihan lammaslauman omistaja tosin käynyt pystyttämässä kylttejä metsään - Pääsy kielletty! Yksityisalue!

Lammaslauma päätti yrittää puhua susille ja päästä niiden kanssa sopimukseen. Sudet kuitenkin tappoivat rauhaneuvottelijat, pistelivät ne suihinsa ja makoilivat tyytyväisinä vatsa täynnä pälvessä aurinkoisella etelärinteellä. Lampaat tulivat tulokseen, että vaikka sudet heitä tappoivatkin, lauma säilyisi silti, kun karitsoja vain tehtäisiin tarpeeksi. Lampaat päättivät tyytyä kohtaloonsa.

Ja sudet jatkoivat makoiluaan tyytyväisinä vatsa täynnä etelärinteessä, milloin tuulessa ja tuiskussa, milloin sateessa, milloin pakkasessa tai helteessä. Niitä ei tappanut kukaan ja lauma kasvoi koko ajan. Sen syömä lammasmäärä kasvoi vuosi vuodelta. Viimeinen ne söivät lammaslauman loppuun ja muuttivat seuraavan lammaslauman luokse.

Mitä tästä opimme?

Emme mitään.